Mariska ja Pahat Sudet
Muusikko
Susi on minulle kiehtova eläin. Se on vieraillut usein musiikissani: ihmissutena, laumansa hylkäämänä yksinäisenä vaeltajana sekä petona, joka pistää isoäidin poskeensa ja ahdistelee Punahilkkaa. Tunnen myös sudenhetken, sen mystisen tuokion aamuyöllä, jolloin alitajunnan rautaovi raottuu vongahtaen. Kuka uskaltaa kurkistaa sisään? Siellä, mörköjen ja kummajaisten keskellä, istuu Susi, joka ulvoo: “Tule. Älä pelkää.” Silloin pitää uskaltautua sisään hakemaan Laulu.
Ihailen ja kunnioitan sutta ja toivon, että se saa elää rauhassa. Susi kuuluu Suomeen, kyllä se meidän metsiin mahtuu.
