Antti Nylen
Helsinki, 37 v., kirjailija ja suomentaja
Susi ja muut harvinaiset lihansyöjäeläimet ovat Suomen syrjityin ja epäilemättä myös pienin vähemmistö. He ovat julman ja sysipimeän viharikollisuuden uhreja, joiden suojeluun tarvittaisiin paljon poliisin, puolustusvoimien ja muiden valtiollisten toimijoiden työtä.
Monessa asiassa pidän taikauskoa harmittomana, jopa terveenä elämän ennustamattomuuden ja salaperäisyyden kunnioittamisena.
Suomalainen petoviha kuitenkin on räikeä esimerkki mystisestä, sameasta ajattelusta, joka on pelkästään verenhimoista ja itsekästä. Olen sitä paitsi lukenut, ettei se ole mitenkään vanhaa perua, vaan vasta 1800-luvulla kansaan juurrutettu. Silloinko vasta luonnosta kaikkinensa, kaikkine vaaroineen ja vitsauksineen — mutta myös kauneudessaan — tuli ihmiselle vieras paikka, vihollinen, joka pitää voittaa? Vasta silloinko se lakkasi olemasta asuinsija, johon ihmisenkin on tehtävä pesänsä, muiden olentojen naapuriin?
Jos siitä on niin vähän aikaa, olen toiveikas.
