41 v, yrittäjä, kahden lapsen isä, Askainen
Intohimoinen luontokuvausharrastukseni toi suden ensikertaa lähietäisyydelle Kuhmon Viiksimossa, karhukuvauspiilokojussa viime kesänä. Satumaisella onnella yksinäinen ja arka, lenkkaava susi kierteli paikalla helpon ruuan toivossa, ja viipyi hetken haaskalla, kunnes pelästyneenä poistui paikalta.
Lapsesta asti luonto ja erityisesti Suomen suurpedot ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta tämä kohtaaminen oli ainutkertainen. Aina olen ollut innokas susien puolestapuhuja, mutta erityisesti tammikuun Pöytyän raukkamaisen lauman johtajanaaraan “työtapaturma” ampuminen, sai tunteet kuumenemaan ja puhumaan yleisestikin susien puolesta aina sopivan tilaisuuden tullen.
Mielipiteitä susista löytyy niin puolesta kuin vastaankin, mutta suurimman ihmetyksen aiheuttaa ihmisen loputon itsekkyys ja ahneus, kun suden (tai ylipäätään eläimen) pitää olla jotenkin hyödyksi ihmiselle, jotta se on oikeutettu olemaan ihmisen omistamassa luonnossa, ja tällöinkin ihmisen määräämässä paikassa. Tässä valossa voidaankin kyseenalaistaa mitä hyötyä ihmisestä on luonnolle.
One for all, and all for Wolves.
Kyseisen karhukuvausreissun kuvat, kuten myös muita luonto- ja lintukuviani löytyy osoitteesta www.janneheinonen.kuvat.fi

