“Susi ei ole enää iso eikä paha, vaan sukupuuttoon kuolemaisillaan ja ihmisen ystävyyden tarpeessa. Silti suden suojelu ei nauti Suomessa minkäänlaista prioriteettia,” Schatz moittii. “Omakaan ammattikuntani ei ole millään tavalla syytön: Aina kun jossain päin Suomea näkyy suden jälki, lehdistö rientää lietsomaan joukkopelkoa.”

Schatzin mukaan koko länsimaisella kulttuuripiirillä ei ole sudesta hyvää sanaa sanottavanaan, kun taas muualla maailmassa on osattu suhtautua suteen rennommin, jopa kunnioittavasti.

“Japanissa maanviljelijöillä oli tapana palvoa susia, koska ne pitivät haittaeläimet poissa pelloilta. Susiamuletti suojelee Japanissa vieläkin pahalta. Moni pohjoisamerikkalainen intiaaniheimo piti sutta oppaana ja veljenä.”

Salakaadot seis -kampanjan nimekkääseen tukijajoukkoon liittyi hiljattain myös Finlandia-palkittu kirjailija Rosa Liksom.

“Ihmisen ei pitäisi tänä päivänä tunkeutua luontoon saalistajana vaan yhtenä elementtinä, jolla on oma paikka luonnon kiertokulussa,” Liksom kirjoittaa. “Salametsästäjä on kuin syöpäkasvain, jonka poistamiseen tarvitaan väkevää lain kirurginveistä.”

Luonto-Liiton Salakaadot seis -kampanjaa tukee yli 50 julkisuudesta tuttua vaikuttajaa kirjailija Sofi Oksasesta ohjaaja Aki Kaurismäkeen. Vuonna 2008 käynnistetty kampanja on saanut WWF:n Pandapalkinnon merkittävästä luonnonsuojelutyöstä.

Kampanjan tukijalista on julkaistu Salakaadot seis -nettisivuilla. Myös tavalliset susien ystävät voivat ilmoittautua salametsästyksen vastustajiksi osoitteessa www.salakaadotseis.fi.

Lisätietoja:

Kampanjan www-sivut: www.salakaadotseis.fi

Sivujen tukijagalleria: http://www.salakaadotseis.fi/category/galleria/

Roman Schatzin kirjoitus ja valokuva Salakaadot seis -sivulla: http://www.salakaadotseis.fi/medialle/

Aura Yliselä (myös Roman Schatzin haastattelupyynnöt)
Susikampanjavastaava, Luonto-Liitto
aura.ylisela(at)luontoliitto.fi
p. 044 51 66 227

Sami Lyytinen
Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja
savely(at)utu.fi
p. 040 55 86 097

Roman Schatz (kuva Anne Nisula)

Toimittaja ja kirjailija
Helsinki

Synnyin vuonna 1960 Etelä-Saksassa kivenheiton päässä Sveitsin rajalta, Alppien pohjoisella reunalla Boden-järven rannalla. Ylioppilastutkinnon ja asepalvelun jälkeen muutin Länsi-Berliiniin ja opiskelin germaanista ja romaanista filologiaa melkein loppuun saakka, eli minusta olisi melkein tullut äidinkieleni saksan ja ranskan lukionopettaja.

Vuonna 1986 muutin Suomeen ja aloin työskennellä ensin tiskaajana ja siivoojana, sitten toimittajana, juontajana, kääntäjänä ja kirjailijana.
Sudet ovat lähellä sydäntäni monestakin syistä, yksi niistä on Rooma, kaupunki, josta etunimeni ja valtaosa Euroopan järjestelmästä juontaa juurensa. Kaupungin perustivat orpoveljekset Romulus ja Remus, joita kasvatti saagan mukaan susihukka.

Tarinassa Romulus ikävä kyllä tappoi myöhemmin veljensä ja Rooman valtakunnasta tuli paitsi nerokas myös hyvin väkivaltainen. Mutta en usko, että se oli naarassuden syy.

Lue Romanin kolumni salametsästyksestä: http://www.salakaadotseis.fi/medialle/

Rosa Liksom (kuva Pekka Mustonen)

kirjailija ja taiteilija
syntynyt ja kasvanut Peräpohjolassa keskellä korpea
asuu Helsingissä

Ihmisen ei pitäisi tänä päivänä tunkeutua luontoon saalistajana vaan yhtenä elementtinä, jolla on oma paikka luonnon kiertokulussa. Salametsästäjä on kuin syöpäkasvain, jonka poistamiseen tarvitaan väkevää lain kirurginveistä.

Sen sijaan, että ihminen tappaa luonnossa sen alkuperäisasukkaita, ihmisen tulisi puhutella ystävällisesti jokaista metsän asukasta, puut ja kasvit mukaan lukien ja pyytää anteeksi tunkeutumistaan heidän reviirilleen.

Janne Heinonen

41 v, yrittäjä, kahden lapsen isä, Askainen

Intohimoinen luontokuvausharrastukseni toi suden ensikertaa lähietäisyydelle Kuhmon Viiksimossa, karhukuvauspiilokojussa viime kesänä.  Satumaisella onnella yksinäinen ja arka, lenkkaava susi kierteli paikalla helpon ruuan toivossa, ja viipyi hetken haaskalla, kunnes pelästyneenä poistui paikalta.

Lapsesta asti luonto ja erityisesti Suomen suurpedot ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta tämä kohtaaminen oli ainutkertainen. Aina olen ollut innokas susien puolestapuhuja, mutta erityisesti tammikuun Pöytyän raukkamaisen lauman johtajanaaraan “työtapaturma” ampuminen, sai tunteet kuumenemaan ja puhumaan yleisestikin susien puolesta aina sopivan tilaisuuden tullen.

Mielipiteitä susista löytyy niin puolesta kuin vastaankin, mutta suurimman ihmetyksen aiheuttaa ihmisen loputon itsekkyys ja ahneus, kun suden (tai ylipäätään eläimen) pitää olla jotenkin hyödyksi  ihmiselle, jotta se on oikeutettu olemaan ihmisen omistamassa luonnossa, ja tällöinkin ihmisen määräämässä paikassa. Tässä valossa voidaankin kyseenalaistaa mitä hyötyä ihmisestä on luonnolle.

One for all, and all for Wolves.

Kyseisen karhukuvausreissun kuvat, kuten myös muita luonto- ja lintukuviani löytyy osoitteesta www.janneheinonen.kuvat.fi

Moreenia ympäristötietokeskus
Käyntiosoite: Patosilta, Satakunnankatu 13 B, Tampere

Kokous on avoin kaikille sudensuojelusta kiinnostuneille. Kokouksissamme on pieni kahvi- ja teetarjoilu.

Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja: susiryhma[at]luontoliitto.fi

Jukka Harinko

46-vee järjestelmätukihenkilö, Nummi-Pusula

Harrastuksen ja intohimon kohteena old-line siperianhuskyt, takaveto-Volvot ja Land Rover-maastoautot.

Asun maalla, ja nyt jo teini-ikään ehtineet poikani ovat koko kouluikänsä kävelleet täältä soratien varrelta pimeässä koulutaksi- ja/tai bussipysäkille joutumatta suden suuhun. Samoin itse täällä keskellä ei  mitään joko yksin tai  vaimoni kanssa siperianhuskyjä lenkittäessäni ei ole koskaan tullut mieleenkään olla menemättä otsalampun varassa metsäisille aamu- ja iltalenkeille. Ihan poluttomaan umpimetsäänkin täysin siekailematta

Susifobia on saanut viikko viikolta ja päivä päivältä absurdimmat mittasuhteet, joten oli lopultakin suoranainen pakko tulla esiin omalla naamallaan ja ilmaista mielipiteenään, että mielipuolinen suden vainoaminen ja salakaadot on saatava seis ja “luvallisiin” kaatoihinkin joku roti.

Valitettavasti omat susihavaintoni ovat tähän asti jääneet Ähtärin eläinpuistotasolle, mutta haaveena on kohdata tuo ihmistä moninverroin elämään oikeutetumpi upea eläin jonain päivänä sen luonnollisessa ympäristössä; vapaana Suomen luonnossa. Jos ei muuten, niin sitten vaikkapa jollakin luontomatkailuyrittäjän järjestämällä safarilla tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin.

Jakakaamme kukin tahoillamme faktoihin perustuvaa tietoa sudesta ja muista Suomessa asuvista suurpedoista. Ehkä sitä kautta jonakin päivänä vauhkoontunut  kadun kansa saadaan rauhoittumaan ja ymmärtämään, että yhteiselo näiden upeiden eläinten kanssa on oikeesti mahdollista.

Sunnuntaina 15.1. tapettiin Varsinais-Suomessa liikkuneen Yläneen laumana tunnetun susilauman johtajanaaras, pantasusi “Auli”. Auli tunnettiin paitsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pantasutena, myös Luonto-Liiton salametsästyksen vastaisen Salakaadot seis -kampanjan keulakuvana.

Luonto-Liitto on tyrmistynyt Auli-suden laittomaan kaatoon johtaneista karkeista virheistä ja vaatii sudenkaatolupien jäädyttämistä ainakin siihen asti, kun tapaus on perinpohjaisesti tutkittu.

Jahtiin osallistui peräti 130 metsästäjää, vaikka kaatolupa oli vain yhdelle pihassa liikkuneelle nuorelle urossudelle. Yhden sijaan metsästäjät ampuivat laumasta kaksi sutta, joista toinen oli keltaisella pannalla merkitty alfanaaras Auli.

”Aulin menetys on kohtalokas isku Yläneen laumalle: lauma jäi ilman emoa ja johtajaa. Salakaadot seis -kampanja menetti keulakuvansa, ja tapahtunut toimi jälleen osoituksena siitä, miten piittaamattomia metsästäjät ovat. Salametsästysrikollisuus rehottaa, ja susia tapetaan luvilla tai ilman koko maassa”, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä jyrähtää.

“Aulin reviirillä asuvana ja tuhansia kilometrejä koiran ja pikkulapsenkin kanssa maastossa liikkuneena en ole koskaan tuntenut pelkoa susien vuoksi, enkä tunne nytkään. Ymmärrän silti, että kun susilaumassa on ikään kuin pakka sekaisin, ihmisille saattaa tulla yhä turvattomampi olo. Sen osalta kaipaan vastuunkantajia kaatoluvan myöntäjistä sen haltijoihin ja jahtaajiin. Asiassa tyritiin pahan kerran”, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen arvostelee.

Luonto-Liitto on kampanjoinut Salakaadot seis -kampanjalla susien ja muiden suurpetojen salametsästystä vastaan vuodesta 2008 asti. Kampanjan myötä mm. metsästyslakiin on saatu kirjattua törkeän metsästysrikoksen tekomuoto. Loimaan poliisi tutkiikin nyt kampanjan keulakuvasuden tappoa törkeänä metsästysrikoksena.

Vuonna 2010 Salakaadot seis -kampanja palkittiin WWF:n Pandapalkinnolla merkittävästä työstä luonnonsuojelun hyväksi.

Lisätietoja:

Auli in memoriam
luontoliitto.fi/susiryhma/2012/01/auli-in-memoriam

Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen kirjoitus
leostranius.fi/2012/01/lepaa-rauhassa-auli-susi-ei-enaa-yhtaan-kaatolupaa

Salakaadot seis -kampanja
www.salakaadotseis.fi

Aura Yliselä
Susikampanjavastaava
Luonto-Liitto
aura.ylisela(at)luontoliitto.fi
p. 044 516 6227

Sami Lyytinen
Susiryhmän puheenjohtaja
savely(at)utu.fi
p. 040 558 6097

Saija Taka-Eilola

28v., Pohjois-Pohjanmaa, maatalouslomittaja / hevosenhoitaja

Susi. Onko olemassa kauniimpaa sanaa, kauniimpaa eläintä tai kauniimpaa ääntä kuin suden ulvonta? Itse olen aina ollut eläinrakas ihminen, ja oma kipinäni susiin sai alkunsa ala-asteella. Tämä kiinnostus on jatkunut näihin päiviin asti, eikä sille näy loppua.

Median lietsomana susihysteria on saanut järjettömät mittasuhteet, eivätkä ihmiset enää näe metsää puilta. Susia pelätään ja vihataan, vaikka moni ei edes tiedä millainen eläin susi todellisuudessa on. Jim Brandenburg onkin sanonut, että “on valitettavaa, että ihmiset soveltavat omia moraaliarvojaan eläimiin päättäessään, mitkä eläimet ovat hyviä ja mitkä pahoja. Eläimet eivät ole kumpaakaan. Ne vain ovat.”

Suden olen nähnyt villinä luonnossa, olen kuullut ulvontaa ja emon kutsuhuutoja pennuille. Pääsin myös jokunen vuosi sitte Ähtärin eläinpuiston susiaitaukseen ja jo edesmennyt Pelle-susi kävi haistelemassa kasvojani. Nämä ovat olleet tähänastisen elämäni hienoimpia kokemuksia.

Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat huolestuneita eri puolilla maata susiin kohdistuneesta petovihasta ja julkisuudessa esiintyneistä perättömistä väittämistä Suomen liian tiukasta susipolitiikasta ja ylisuuresta susikannasta. Susi on edelleen maassamme erittäin uhanalainen laji, ja susikanta on taantunut useiden vuosien ajan.

Petojen uhkaa ovat korostaneet useat paikallislehtiartikkelit sekä eräät metsästäjätahot, jotka ovat vaatineet susien tappamista helpottavia laki- ja määräysmuutoksia. Viha-aallon taustalla vaikuttaa huoli koirien, kotieläinten ja oman hengen ja terveyden puolesta. Suurin vaikutus on tietämättömyydellä, jota perättömät puheet kasvavasta susikannasta ja -vaarasta ruokkivat. Viimeksi eilen sunnuntaina metsästäjät tappoivat luvatta varsinaissuomalaisen susilauman alfanaaraan.

Suomen luonnonsuojeluliitto muistutti viimeksi tiedotteessaan 12.1.2012, että vaikka susivahingoilla ja susien liikkumisella pihapiirissä pelotellaan, susivahinkojen määrä on itse asiassa pienentynyt huomattavasti.

Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt tuomitsevat tietoisen ihmisten pelottelun ja petovihaan yllyttämisen ja muistuttavat, että Suomen susikanta on äärimmäisen pieni eikä kestä pyynnin kasvattamista.

– Paikallisten asukkaiden pelko on ymmärrettävää, mutta useimmiten aiheetonta. Maassamme ei ole todellista susivaaraa. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji, jonka kannan koko on viimeisimmän Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskelman mukaan vain 135–145 yksilöä koko maassa. Näin harvinaisen eläimen kohtaaminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä. Realistisempi pelko tässä tilanteessa on lajin häviäminen maastamme kokonaan, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä sanoo.

Myös Ylä-Savossa Vieremällä pihoilla liikkuneet sudet ovat saaneet aikaan laajan susipelon. Kuntaan halutaan nyt lisää sudenkaatolupia, vaikka maa- metsätalousministeriön asettama kaatolupamäärä on tullut jo täyteen. Yhdistykset tuomitsevat poikkeusluvat ja pitävät ilmausta ”häirikköpeto” harhaanjohtavana.

– Tätä nykyä jokainen pihan poikki kulkeva suurpeto leimataan helposti häiriköksi, jolle haetaan tappolupaa. Samalla unohdetaan, että koira- ja kotieläinvahinkoja voidaan ennaltaehkäistä aitauksilla, karkotteilla ja suojaliiveillä, jotka laitetaan koiran päälle metsästysretkillä. Kaatolupia pitäisi myöntää aina vasta sitten, kun kaikkia ennaltaehkäiseviä keinoja on jo kokeiltu, Wild Lynx ry:n puheenjohtaja Jaana Julin lisää.

Yhdistykset painottavat, että susien kaatolupien myöntämisperusteita olisi yhtenäistettävä eikä niitä saa kytkeä paikallisiin lähtökohtiin, kuten jotkut susien metsästystä puoltavat tahot ovat vaatineet. Tällä hetkellä pyyntiluvista päättää maa- ja metsätalousministeriö ja poikkeusluvista Suomen riistakeskus.

– On muistettava, että Suomessa on susia vähemmän kuin saimaannorppia, ja meillä on kansainvälinen vastuu suojella uhanalaisia eläinlajejamme. Tämän takia suden kaatolupia on jaettava maassamme aina vain EU:n luontodirektiivin mukaisesti eli erittäin tiukoin perustein. Tätä puoltaa sekin seikka, että Norjan ja Ruotsin susikannat ovat riippuvaisia Suomen kautta kulkevista susista, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen selventää.

– Salametsästys on yksi lajin suurimmista uhista. Petovihan ja pelottelun seurauksena eläimiä tapetaan salaa erityisen julmin ja laittomin menetelmin. Salametsästykseen onkin puututtava tehokkaasti ja metsästyksen valvontaan on saatava lisää resursseja, muistuttaa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen, puheenjohtaja
p. 040 547 7770, hannele.luukkainen(at)clarinet.fi
(tavoitettavissa 17.1. lähtien)

Luonto-Liitto,
Aura Yliselä, susikampanjavastaava
p. 044 5166 227, aura.ylisela(at)luontoliitto.fi

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
Helinä Ylisirniö, toiminnanjohtaja
p. 050 371 2740, helina.ylisirnio(at)sey.fi

Wild Lynx ry
Jaana Julin, puheenjohtaja
puh. 050 5411 912, jaana.julin(at)gmail.com

Poliisi myöntää lupia vaaraa aiheuttavien susien kaatamiseksi vaihtelevin perustein. Luonto-Liitto vaatii poliisilain nojalla tehtävien päätösten perusteiden selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista, jotta erittäin uhanalaisia eläimiä ei tapettaisi turhaan.

”Poliisin myöntämissä luvissa ei ole selvää linjaa. Lupien myöntäminen on täysin riippuvaista siitä, miten poliisi kussakin tapauksessa tulkitsee lakia”, toteaa Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen.

Poliisin myöntämät luvat eivät vähennä maa- ja metsätalousministeriön vuosittain myöntämien kaatolupien määrää. Ministeriö on myöntänyt kuluvalle metsästyskaudelle 20 sudenkaatolupaa. Poliisi taas on myöntänyt lupia kaudella tähän mennessä viisi. Luonto-Liitto näkee käytännön ongelmallisena.

”On kummallista, että poliisin myöntämien lupien määrä ei vähennä maa- ja metsätalousministeriön ilmoittamaa metsästyslain mukaista maksimikiintiötä. Tämä sotii suotuisan suojelutavoitteen saavuttamista vastaan”, kommentoi Lyytinen.

Luonto-Liiton näkemyksen mukaan kaatolupien myöntämisen taustalla on usein aiheetonta huolta susien muodostamasta uhasta. On vaarana, että normaalisti käyttäytyvät sudet leimataan perusteettomasti häirikköeläimiksi, jolloin lajin uhanalaisuus nähdään toisarvoisena seikkana kaatolupien myöntämistä harkittaessa.

”Suomi ei myöskään noudata kansainvälisiä säädöksiä uhanalaisista eläimistä, vaikka niihin olemme EU-jäsenmaana sitoutuneet. Suomeen tarvitaan kestävän susikannan kestävä kansa”, sanoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.

Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi eläinlajiksi, jonka selviytymiselle suurin uhka on ihminen. Luonto-Liiton susiryhmä vaatii kaikkien sudenkaatolupien jäädyttämistä lajin vähälukuisuuden vuoksi.

Lisätiedot:
Sami Lyytinen, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja
p. 040 5586 097, sami.lyytinen(at)gmail.com

Sami Säynevirta, Luonto-Liiton järjestöpäällikkö
p. 040 5607 303, sami.saynevirta(at)luontoliitto.fi