SALAKAADOT SEIS!


	IHMINEN JA SUSI Suden aiheuttamat tuotanto- ja kotieläinvahingot Kohteina porot, lampaat ja koirat Kotieläinvahinkojen laajuus vaihtelee vuosittain Suden aiheuttamat ihmisvahingot harvinaisia Vertailun vuoksi: muiden eläinten aiheuttamat ihmisvahingot Sudesta ihmiseen tarttuvat sairaudet Miksi sutta pelätään ja vihataan? Suden aiheuttamat tuotanto- ja kotieläinvahingot Kielteiset asenteet sutta kohtaan juontavat usein juurensa poro- ja kotieläinvahinkoihin. Näitä käytetään yleisesti myös perusteena suden metsästyksen välttämättömyydelle. Suden tiliin laitetaan yli puolet kaikista petoeläinvahingoista, ja sen aiheuttamiin tai aiheuttamaksi luultuihin vahinkoihin suhtaudutaan usein muita suurpetoja ankarammin. Susivahingoille annetaan myös julkisuudessa suurempi painoarvo. Runsaasti kielteistä julkisuutta saavat erityisesti koiriin kohdistuneet hyökkäykset sekä tapaukset, joissa sudet ovat raadelleet jopa kymmeniä lampaita kerralla. Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa eläimeen liittyy taloudellisen arvon lisäksi voimakas tunneside. Luonnollista saalistuskäyttäytymistä Kotieläinvahingot ovat seurausta suden luonnollisesta saalistusvietistä. Susi pyrkii muiden petojen tavoin optimaaliseen saalistukseen eli saamaan mahdollisimman hyvän saaliin mahdollisimman vähällä vaivalla. Se ei osaa tehdä eroa villin ja ihmisen omistaman saaliseläimen välille, vaan hyödyntää mahdollisuuden pyytää helppoa riistaa sellaisen tarjoutuessa. Helppona saaliina näyttäytyvät suden silmissä myös aitaukseen suljetut kotieläimet tai ajossa olevat metsästyskoirat. Erityisesti kokemattomille, vanhuuden heikentämille tai sairaille susille ne tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon. Ylenmääräinen tappaminen perustuu sekin suden saalistusvaistoon. Susi ei tapa ’tappamisen ilosta’, vaan ulottuvilla oleva saaliin ärsyke voi laukaista saalistusreaktion yhä uudelleen. Luonnon epävarmoissa olosuhteissa sudelle on hyödyllistä saalistaa silloin kun ruokaa on tarjolla, ja se pyrkii turvaamaan tulevan ravinnontarpeensa tappamalla varastoon. Yli viiden lampaan menetykseen johtaneet vahingot ovat kuitenkin harvinaisia; esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tällaisia tapauksia oli vuosina 1995-2002 vain kolme. Yleensä susilaumat pyrkivät karttamaan ihmisasutusta, mutta sudet ovat yksilöitä ja saattavat joissain tapauksissa oppia hyödyntämään ihmisen tarjoamia ravintomahdollisuuksia. Vaihtelu susiyksilöiden välillä on suurta: poronhoitoalueen ulkopuolella katsotaan vain 10-20 % susikannasta aiheuttavan 80 % kaikista vahingoista. Erot susien välillä perustuvat paitsi yksilöllisiin taipumuksiin, myös eroihin elinympäristöissä sekä tarjoutuvien tilaisuuksien määrään ja toistuvuuteen. sivun alkuun Kohteina porot, lampaat ja koirat Porot Porovahingot ovat yleisimpiä suden aiheuttamista kotieläinvahingoista. Vapaasti tuntureilla ja metsissä laiduntavia poroja on käytännössä lähes mahdotonta suojella saalistukselta, vaikka tokkapaimennusta käytetäänkin jonkin verran. Tapettujen porojen lukumäärä on viime vuosina vaihdellut 50-600 yksilön välillä. Laskuissa on otettava huomioon, ettei kaikkia suden viemiä poroja löydetä. Luonto-Liitto pitää keskeisenä ongelmana poronhoidon ja susikannan rinnakkainelossa sitä, että petovahinkojen korvausjärjestelmä ei tällä hetkellä toimi. Luonto-Liitto on vaatinut, että tulevan riistavahinkolain uudistuksen tulisi puuttua ratkaisevalla tavalla järjestelmän puutteisiin. Mallia voisi etsiä maakotkan aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmästä, jossa korvaus perustuu paliskunnan alueella olevien kotkareviirien käyttöön ja poikastuottoon. Lampaat Lampaat muodostavat toiseksi suurimman vahinkokohteen. Vuonna 2003 suden suuhun päätyi 150 lammasta. Lammasvahingoille on tyypillistä, että niitä sattuu harvoin ja ennalta arvaamatta, mutta yksittäinen vahinko saattaa olla taloudellisesti hyvinkin suuri. Lammas on sudelle sopivan kokoinen ja puolustuskyvytön saaliseläin, jonka taipumus kerääntyä ahdistettuna laumaksi ja lamaantua tekee siitä helpon uhrin. Lisäksi lampaat ja nautakarja laiduntavat Suomessa kesäisin kevyesti aidatuilla laitumilla, jotka ovat usein laaja-alaisia ja saattavat sijaita kaukanakin pihapiiristä. Susi tappaa jonkin verran myös nautaeläimiä. Koirat Maa- ja metsätalousministeriön vahinkokorvaustilastojen mukaan susi on viime vuosina tappanut 20-40 koiraa vuodessa. Susi saalistaa koiria ravinnokseen, mutta tappaa niitä myös puolustaakseen reviiriänsä. Itä-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan noin puolet koirista viedään pihapiiristä ja loput metsästyksen yhteydessä. Pihoista koiria vievät yleensä yksin liikkuvat sudet. Metsässä koira saattaa houkutella sudet paikalle haukunnallaan, ja joutua tapetuksi joko riistana tai kilpailijana. Koiran menetyksen pelko on joillakin susialueilla jopa johtanut niiden perinteisen metsästyskäytön loppumiseen. Susivahinkojen korvauksista suurin osa käytetään juuri koiravahinkoihin. sivun alkuun Kotieläinvahinkojen laajuus vaihtelee vuosittain Vuosittainen vaihtelu vahinkojen määrässä voi olla suurta, eikä kaikkina vuosina vahinkoja juurikaan tapahdu. Susivahinkojen yleisyys on sidoksissa sekä susien että kotieläintuotannon määrään. Vahinkoriski on suurin pysyvien susikantojen alueilla, ja suurin osa viime vuosien vahingoista onkin tapahtunut susitihentymien alueilla Pohjois-Karjalassa, Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa. Susi voi kuitenkin vaeltaa pitkiäkin matkoja, ja osa vahinkotapauksista sijoittuu vakituisten levinneisyysalueiden ulkopuolelle. Suden ja muiden suurpetojen aiheuttamien vahinkojen suhteellisesta suuruusluokasta saa hyvän käsityksen vertaamalla niitä muiden eläinten aiheuttamiin taloudellisiin vahinkoihin. Petojen aiheuttamat tappiot hyvitetään petoeläinvahinkojen korvaamisesta annetun asetuksen mukaisesti. Esimerkiksi vuonna 2003 petovahinkoja korvattiin poronhoitoalueen eteläpuolella noin 120 000 euron edestä, joista 30 000 käytettiin susivahinkojen kattamiseen. Hirvi puolestaan aiheuttaa vuosittain pelkästään maa- ja metsätaloudelle monikymmenkertaiset, noin 5 miljoonan euron tappiot. Susi vähentää näitä tappioita vahinkoja pitämällä hirvikantaa aisoissa. Ruotsalaisessa Grimsön tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan suurpetojen niskoille vieritetyistä kotieläinten vammoista tai kuolemista jopa yli puoleen on löytynyt syyllinen muualta. Useimmiten tämä on ollut koira. Koirat raatelevat vuosittain toisia koiria, poroja, lampaita ja muita pienempiä eläimiä. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan irti päästetyt metsästyskoirat aiheuttavat Keski-Suomessa yhtä palon lammasvahinkoja kuin sudet. Valtio ei korvaa koirien aiheuttamia vahinkoja. sivun alkuun Suden aiheuttamat ihmisvahingot harvinaisia Suurena petoeläimenä susi saattaa aiheuttaa ihmiselle vaaratilanteita, mutta kokoonsa nähden susi on tehnyt suoraan ihmiselle suhteellisen vähän vahinkoa. Tavallisin syy suden ihmiseen kohdistamaan hyökkäykseen on rabiestartunta. Myös suden kesyyntyminen voi aiheuttaa poikkeustilanteita. Normaalisti susi kuitenkin pelkää ihmistä, ja todennäköisyys joutua suden hyökkäyksen kohteeksi on hyvin pieni. Poikkeuksellista käyttäytymistä Suomessa suden ei tiedetä tappaneen tai vahingoittaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen. Suden uhreina arvioidaan 1800-luvulla menehtyneen 77 ihmistä yhteensä viiden tapahtumasarjan aikana. Tunnetuin on tapaus, jossa 22 lasta menetti henkensä Turun seudulla vuosina 1879-1882. Surmiin syyllistyneitä susia oli ilmeisesti vain kaksi, ja susiparin poikkeukselliseen käyttäytymiseen on haettu selitystä niiden terveydentilasta, alkuperästä ja lajipuhtaudesta. Susista on säilynyt valitettavan vähän tietoja, mutta toisen niistä tiedetään olleen vanha, heikkokuntoinen naaras. Kyseessä saattoi olla rabiekseen sairastunut yksilö. On myös mahdollista, että ihmisarkuuden puute oli seurausta tuolloisista pyynti- ja tapporahakäytännöistä: sudet pyydystettiin kesällä pentuina ja suljettiin tarhoihin talveen asti, koska talvella pyydetyistä susista sai kaksinkertaisen tapporahan ja talviturkista kesäturkkia paremman hinnan. Näistä tarhoista pääsi toisinaan karkuun ihmisiin tottuneita susia. Myös luonnollisen ravinnon puute saattoi olla osasyynä kyseiseen surunäytelmään, sillä hirvikanta oli 1800-luvulla metsästetty vähiin ampuma-aseiden kehityksen ja esimerkiksi katovuosien 1866-68 aiheuttaman kovan nälänhädän johdosta. Susi on kiistatta ollut syyllinen useiden ihmisten kuolemaan. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia ja suden maine verenhimoisena ihmistappajana on liioiteltu. Suden tiliin on myös monesti laitettu surmia, joita se ei ole tehnyt. Katoamisia on selitetty ja jopa murhia ja itsemurhia peitelty tekemällä sudesta syntipukki. Ennen nykyaikaista kuolemansyyn tutkimusta on lisäksi ollut melkoisen mahdotonta sanoa kaikissa tapauksissa, ovatko eläimet tappaneet uhrin, vai ovatko ne vain syöneet sitä kuoleman jälkeen. Näissä asioissa miesmuisti on myös harvinaisen pitkä. Suden 1700- ja 1800-luvuilla aiheuttamia todellisia tai kuviteltuja kuolemantapauksia muistellaan vieläkin. Perimätietoa muista noin kaukaisista asioista ei juuri enää elä, ehkä sotakertomuksia lukuun ottamatta. Tänä päivänä ihmisvahingoille altistavia tekijöitä on vähemmän kuin 1800-luvulla. Suden ravintotilanne on erinomainen. Rabies on saatu maassamme hyvin kuriin, ja rokotesyöttien kylvämisellä maastoon estetään taudin uudelleen leviämistä. Lisäksi susivahinkoja ehkäistään poistamalla ihmisasutuksen laitamilla toistuvasti oleskelevat susiyksilöt sekä maastossa tavatut koira-sudet mahdollisimman nopeasti. Riski joutua suden hampaisiin nyky-Suomessa on siis paljon pienempi kuin yleensä kuvitellaan, vaikkakin vaara on aina olemassa villin petoeläimen kohdalla. sivun alkuun Vertailun vuoksi: muiden eläinten aiheuttamat ihmisvahingot On aiheellista verrata suden aiheuttamia kuolleisuuslukuja muiden eläinten aiheuttamiin vahinkoihin. Suden ihmiselle aiheuttamia riskejä selvittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa (Linnell ym., 2002) laskettiin suden tappaneen koko maailmassa todistetusti alle 3000 ihmistä viimeisen 300 vuoden aikana, eli keskimäärin alle 10 vuodessa. Erityisesti Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa vahingot ovat jääneet vähäisiksi: viimeisen 50 vuoden aikana suden hampaisiin on päätynyt alle 20 ihmistä. Käärmeenpuremiin sen sijaan kuolee maailmassa vuosittain noin 40 000 ihmistä. Suomessa kyy tappoi ihmisen viimeksi vuonna 1998, mutta vuosina 1998-2005 kuoli yhdeksän ihmistä ampiaisen, herhiläisen tai mehiläisen pistoon. Hirvikolareissa on viimeisen 50 vuoden aikana kuollut satoja suomalaisia. Hirvikolarit vaativat maassamme vuosittain 5-12 kuolonuhria ja 150-350 loukkaantunutta. Lisäksi peurakolareissa vammautuu kymmeniä. Kolarit tulevat myös kalliiksi. Liikennevakuutuskeskuksen ja Tiehallinnon tilastojen mukaan hirvieläinten autoille ja ihmisille aiheuttamat vahingot maksoivat vuonna 2005 yhteiskunnalle 87 miljoonaa euroa. Vahinkojen yleisyys on osittain selitettävissä petoeläinten niukkuudella. Myös kotieläimet näyttävät olevan sutta vaarallisempia. Tilastokeskuksen mukaan vuosien 1998-2005 aikana lehmä surmasi kolme, hevonen kolme, sonni yhden ja pässi yhden ihmisen. Näiden lisäksi sattui useita vakavia vammautumisia. Nämä tapaukset eivät saa juurikaan palstatilaa julkisuudessa. Ihmisen paras ystävä, koira, aiheuttaa vuosittain yksin Yhdysvalloissa 16-18 hengen kuoleman. Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana. Valtaosa vakuutusyhtiöiden korvaamista, eläinten ihmisiin kohdistamista vahingoista on ollut koirien aiheuttamia. Entäpä sitten oma lajimme? Metsästäjät ampuvat Suomessa lähes joka vuosi yhden kollegansa hengiltä. Liikenteen uhriksi on viimeisen 50 vuoden aikana joutunut yli 20 000 ihmistä, ja loukkaantuneita on monin verroin enemmän. Auto onkin koulumatkoilla sutta moninkertaisesti suurempi uhkatekijä lasten turvallisuudelle. Viimeisen 50 vuoden aikana on maassamme myös tehty tuhansia tappoja ja murhia. Pelkästään vuonna 2005 menehtyi 203 ihmistä henkirikosten ja rattijuoppojen uhreina. sivun alkuun Sudesta ihmiseen tarttuvat sairaudet Zoonoosit ovat tauteja, jotka voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja päinvastoin. Kaikille viime vuosina tutuksi käyneitä esimerkkejä ovat hullun lehmän tauti (BSE) sekä lintuinfluenssa. Tämän tyyppisistä tuotantoeläinten sairauksista onkin syytä olla tänä päivänä enemmän huolissaan kuin suden ja muiden petojen kantamista taudeista. Menneinä vuosisatoina pääsyy suden ihmiseen kohdistamiin hyökkäyksiin oli rabiestartunta. Rabies eli raivotauti on viruksen aiheuttama, sairastuneen eläimen syljen välityksellä leviävä keskushermostosairaus, joka voi tarttua lähes kaikkiin nisäkkäisiin, myös ihmiseen. Suomen on katsottu olevan virallisesti rabieksesta vapaa maa vuodesta 1991. Rabies kuuluu maassamme eläintautien vastustusohjelmaan, ja sen leviämistä Virosta tai Venäjältä luonnonvaraisten eläinten välityksellä estetään syöttirokotuksilla. Useimmiten rabies tarttuu ihmiseen koirasta, joka on saanut tartunnan ulkomailla. Myös eräät suden kantamat loiset voivat käytännössä tarttua ihmiseen ja aiheuttaa vakavan sairastumisen. Ekinokokit (Echinococcus) ovat pieniä heisimatoja, jotka käyttävät pääisäntänään petoeläintä ja väli-isäntänään tämän ravinnoksi soveltuvaa kasvisyöjäeläintä. Suomessa itärajan läheisyydessä esiintyvä hirviekinokokki käyttää sutta (ja joskus koiraa) pääisäntänään. Tartuntariski arvioidaan kuitenkin maassamme erittäin pieneksi. Pääasiassa ketun kantama myyräekinokokki saattaa myös toisinaan käyttää sutta isäntänään. Tätä lajia ei ole koskaan tavattu Suomesta, mutta sitä esiintyy muun muassa Tanskassa, Virossa ja Venäjällä. sivun alkuun Miksi sutta pelätään ja vihataan? Useat intiaaniheimot pitivät sutta toteemieläimenään, monen shamaanin voimaeläin oli susi ja pelätty sotapäällikkö Tsingis-kaani uskoi polveutuvansa sudesta. Miksi monien ihailema ja palvoma eläin muuttui aikojen kuluessa vihatuksi henkipatoksi? Yksinkertaistaen voisi sanoa, että suden kunnioittaminen lakkasi, kun siirryttiin maanviljelyskulttuuriin. Niin kauan kuin ihmiset saivat elantonsa metsästämällä ja keräilemällä, susi oli arvostettu metsästyssaalis ja kunnioitusta herättävä peto, mutta kun ihminen alkoi kasvattaa karjaa, hänellä ei ollut enää mitään positiivista odotettavissa suden taholta. Suurena petoeläimenä susi näyttää pelottavalta. Se kykenee ryhmässä saalistaessaan tappamaan täysikasvuisen monisatakiloisen hirven. Lampaat ja naudat ovat sudelle siten sopivan kokoisia saaliita. Etenkin pula-aikoina susi oli hirvestäjälle ikävä kilpailija, joka saattoi estää saamasta paistia pataan. Usein susikeskustelussa törmää kysymykseen, mihin niitä susia muka tarvitaan. Sutta on perinteisesti totuttu ajattelemaan vain vahinkoeläimenä, jolla ei ole nykyään mitään taloudellista arvoa ihmiselle. Sudella tulisi kuitenkin olla samanlainen oikeus elää maassamme kuin millä tahansa muulla alkuperäisluontoon kuuluvalla lajilla. Susi söi Punahilkan isoäidin Hukka on saanut kärsiä myös siitä riippumattomista luuloista ja peloista. Vielä nykypäivänkin ihmisen mielissä totuus ja taru sekoittuvat merkilliseksi vyyhdiksi. Menneinä vuosisatoina ihmissudet olivat totisinta totta koko Euroopassa – ainakin ihmisten mielissä. Noitavainojen yhteydessä myös epäiltyjä ihmissusia poltettiin joukoittain rovioilla, viimeinen niinkin myöhään kuin 1700-luvulla. Paikoitellen oikeidenkin susien massiivisia jahteja perusteltiin sillä, että se toimi suojakeinona ihmissusia vastaan. Tutkimusten mukaan lapset yhdistävät eläinsatujen hahmojen ominaisuudet todellisiin eläimiin. Niinpä Isot Pahat Sudet antavat lapsille rakennusaineita, jotka vaikuttavat heidän käsityksiinsä oikeista hukista. Tuore esimerkki suden roolista pahana ja verenhimoisena tappajana on elokuvassa Niko – lentäjän poika. Kuinkahan montaa lasta on peloteltu sanomalla, että ellei tämä pysy pihapiirissä ja ole kiltisti, susi tulee ja vie? Hyvää tarkoittanut varoittelu, jolla yritettiin estää lasten eksyminen metsään, on saanut yhä uudet sukupolvet tuntemaan kauhua metsäneläimiä kohtaan. Pelot ovat pysyneet mielissä lasten vartuttua aikuisiksi ja usein puolihuolimattomasti siirtyneet sukupolvelta toiselle. Suuret pedot herättävät huolestuneisuutta omasta ja omaisten turvallisuudesta, ja pelko saattaa rajoittaa elämää. Vaikka susia elää myös ihmisten asuttamilla alueilla, ne pyrkivät välttelemään ihmistä käyttämällä liikkumiseen pääasiassa asumattomia alueita ja liikkumalla hämärissä. Pelko voi tästä huolimatta estää menemästä iltaisin pimeällä ulos, tai aiheuttaa ylimääräistä huolta marja- ja sienireissuilla. Pelko susia kohtaan voi olla osin periytyvää, osin tietämättömyyttä ja pelkoa tuntematonta kohtaan, mutta osin se on ympäristön esimerkin voimalla opittua. Nykyajan ihmisellä ei ole kokemusta suden vaarallisuudesta ihmistä kohtaan, mutta lehdistä lukemamme perusteella on voinut muodostua vääristynyt kuva sudesta. Hirven tai koiran tappaminen on usein tuomittu epänormaaliksi ja vaaralliseksi käyttäytymiseksi. Tietynlaista luonnosta vieraantumista kuvastaa se, että nykypäivänä sanomalehdet ovat uutisoineet sen, jos susi on saanut saalista: ”Verenhimoinen susi raateli hirven.” Kenenkään pelkoa ei pidä väheksyä, se on pelkääjälle totisinta totta. Pelkoihin voi kuitenkin vaikuttaa ja olisikin tärkeää, että lisäämällä oikeaa tietoa voitaisiin päästä eroon epärealistisista pelon aiheista. Susi ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule hakemaan lasta koulun pihalta välitunnilla, eikä se vaani liiterin takana odotellen ilta-askareille navettaan menevää emäntää. Liikenne ja vaikkapa kotitapaturmat ovat ihmiselle moninkertainen riski suteen verrattuna. sivun alkuun