Oikeus olla susi
Teksti: Roman Schatz
Kuva: Anne Nisula / Luonto-Liitto
Minua pyydettiin Salakaadot seis -kampanjan uudeksi suojelijaksi ja otan tehtävän mielelläni vastaan. Susien suojeleminen tuntuu järkevältä, jalolta ja moraalisesti oikealta asialta. Jos kysymys olisi ollut jostain ihmisvähemmistöstä, olisin miettinyt pitkään lainaanko kasvoni johonkin kampanjakäyttöön. Jaloimmallakaan ihmisryhmittymällä ei nimittäin ole sitä, mikä sudella on: susi on aidosti viaton.
Tunnen suomalaiseni ja kuulen jo metsästäjien huudot: Eihän tuo saksalainen ole ikinä elävää sutta nähnytkään! Totta, ja PR-kuvakin jouduttiin ottamaan Helsingin luonnontieteellisessä museossa täytetyn suden kanssa. Siitä syystä, ettei koko Helsingissä ole muita susia kuin tämä täytetty yksilö, joka seisoo lasikaapissa, jossa ei ole edes huoltoluukkua. Kun susi alkaa olla liian pölyinen, täytyy tilata lasitusliikkeen edustajia irrottamaan lasiseinä. Käsite ’yksinäinen susi’ sai ihan uuden ulottuvuuden.
Sutta on aina pidetty pahana ja perinne jatkuu saumattomana, vaikkei siinä ole enää mitään järkeä 2000-luvun alussa. Viimeksi susi tappoi Suomessa ihmisen 1800-luvulla, kun Suomi oli vielä Tsaarin suurruhtinaskunta. Tilastollisesti katsottuna Suomen vaarallisimmat eläimet ovat hirvi, punkki ja ampiainen, mutta susi on syvästi juurtunut kollektiiviseen kansansieluun vaarallisena tappajana. Susi ei ole vain eläin, vaan symboli, arkkityyppi, mytologinen olio. Joka toisessa Grimmin sadussa susi on pahantekijän roolissa. Suomessa suden tarunomainen pahuus on vakiintunut kieleenkin: Hukka sinut periköön, kaikki meni hukkaan, hukata jotakin…
Suteen ei suhtauduta järjellä, vaan muinaisella tunteella, niin Suomessa kuin muuallakin. Turkkilaisessa mytologiassa ihminen on suden jälkeläinen, ja seurauksena Turkin äärioikeistoliike otti suden tunnuseläimekseen. Tšetšeniassa uskotaan mytologiseen susiäitiin, ja tšetšeeninationalistitkin omivat suden logokseen. Myös natsit käyttivät suden mytologista pelottelupotentiaalia hyväkseen, ja koko länsimaisella kulttuuripiirillä ei ole sudesta hyvää sanaa sanottava: Sekä kristinuskossa, että islamissa ja juutalaisuudessa kaikki viitteet suteen ovat kauttaaltaan negatiivisia.
Muualla maailmassa on osattu suhtautua suteen rennommin, jopa kunnioittavasti: Japanissa maanviljelijöillä oli tapana palvoa susia, koska ne pitivät haittaeläimet poissa pelloista. Susiamuletti suojelee Japanissa vieläkin pahalta. Moni pohjoisamerikkalainen intiaaniheimo piti sutta oppaana ja veljenä.
Susi ei ole enää iso eikä paha, vaan sukupuuttoon kuolemaisillaan ja ihmisen ystävyyden tarpeessa. Silti suden suojelu ei nauti Suomessa minkäänlaista prioriteettia. Omakaan ammattikuntani ei ole millään tavalla syytön: Aina kun jossain päin Suomea näkyy suden jälki, lehdistö rientää lietsomaan joukkopelkoa.
Helsingin kauppatorilla myydään pahaa-aavistamattomille turisteille t-paitoja, joissa on suden potretti ja Suomen Tasavallan lippu. Siihen nähden, että Suomessa elää alle kaksisataa sutta (niitä on vähemmän kuin saimaannorppia) ja että niitä tapetaan sekä laillisesti että laittomasti, näiden t-paitojen myynti pitäisi tekopyhyyden ja huonon maun vuoksi kieltää.
Suomessa, Turun lähistöllä ammuttiin 15.1.2012 emosusi Auli. Häntä jää kaipaamaan koko susilauma ja muutama ihmisidealisti.
Kuka tahansa osaa ampua suden, mutta vain tosimies ja tosinainen osaa elää sen rinnalla. Jätetään ruotsalaisille hirvi ja suojellaan suttamme. Jo pelkästään sen takia, että se on valtavan kaunis eläin.
Kuvan levitysoikeudet:
Kertajulkaisuoikeus lehdillä Salakaadot seis -kampanjaa koskevassa uutisoinnissa, sekä printti- että verkkoversioissa. Kuvaajan nimi (Anne Nisula) ja kuvauspaikka (Luonnontieteellinen museo) mainittava.
2010
Antti Nylénin susien joulurauhan julistus ja kuvia 10.12.2010 mielenosoituksesta.
Susitytöt, kuva Luonto-Liitto
Susitytöt, kuva Luonto-Liitto
Antti Nylén, kuva Luonto-Liitto
Susimielenosoitus
Helsingissä 10.12.2010
Hyvät ihmiset!
Väitetään, ettei yksisarvisia ole. Mutta niitä voisi olla. Ehkä niitä ei ole vielä löydetty?
Joka viidestoista minuutti lakkaa olemasta jokin laji.
Varsin moni siirtyy olemattomuuteen meidän olemisemme tieltä. Varsin moni laji kuolee antaakseen enemmän tilaa meille – katsokaa toisianne: karvattomille apinoille, joiden ahneudella ja tietämättömyydellä ei ole rajaa.
Mutta välillä tapahtuu jotakin armollista: löydetään uusia lajeja.
Ja ehkä yksisarvisetkin vielä kerran suostuvat kömpimään piiloistaan ihmisten silmien eteen!
Susi on yhtä ihmeellinen, yhtä kaunis, yhtä satumainen olento kuin yksisarvinen.
Noilla lajeilla kuitenkin on yksi suuri ero. Sudet on jo löydetty.
Sitä on hyvin vaikea uskoa, mutta niitä on – varmasti – toistaiseksi – olemassa.
Painakaa ajatus mieleen: on susia, ihanaa!
Ja mikä oudointa, niitä elää pieni joukko myös sillä surkealla, raadellulla ja puoliksi asfaltoidulla maakaistaleella, jota me kutsumme ”Suomeksi”.
Sudet ovat meidän seuranamme täällä. Moikataan niitä.
Terve, sudet!
Sanoisin saman vielä sudenkielellä, jos osaisin.
Painakaa mieleenne toinenkin ajatus: on suunnaton määrä asioita, joihin me ihmiset emme pysty mutta joihin tyhminkin susi pystyy.
Nyt kerron jotakin kamalaa.
Meidän seuranamme täällä on myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä susi on niin kaunis ja niin mielikuvituksellinen olento, että sitä ei pitäisi olla olemassa.
On ihmisiä, jotka haluavat kieltää susien olemassaolon!
Maa- ja metsätalousministerimme, joka tässä maassa vastaa kaikista eläinten kiduttamiseen ja tappamiseen liittyvistä asioista, on antanut ”tappoluvan” kahdellekymmenellekahdelle tuollaiselle ihmeelliselle eläimelle.
Susien kotiseuduilla tappopartiot, ministerin käskyläiset, jo virittelevät murha-aseitaan…
Olen syvästi pahoillani, että minulla on teille tällaisia uutisia.
Susi kuuluu Suomen luontoon.
Se on yhtä tyhjä lause kuin ”pilvet kuuluvat taivaalle”. Sitä ei tarvitse lausua. Sanoinkin sen äsken vain leikisti.
Sen sijaan meidän täytyy – näköjään – huutaa, että sudenverta janoavat pyssymiehet eivät kuulu Suomen luontoon!
Ne eivät kuulu koko maapallolle!
Kuulkaa siis, pyssymiehet, jos olette Suomen luonnossa: painukaa helvettiin sieltä!
Kohta on joulu. Se on rauhan ja toivon juhla. Siksi meidän on pakko rauhoittua vähän, kerätä hiukan toivoa ja rohkeutta.
Siksi teen sen vähän, minkä surkealla ihmisenkielelläni pystyn.
Julistan kaikki Suomen sudet Suomen kunniakansalaisiksi!
Julistan ehdottoman joulurauhan kaikille Suomessa asuville susille!
Julistan kelvottomaksi jokaisen, joka nyt julistetun rauhan rikkoo.
Ja sama sudenkielellä.
Ja meille ihmisille toivotan hyvää joulua!
Antti Nylén
Todella hienoa ja upeaa työtä teitte =0)
Kiitos kannanotostanne, voi vain toivoa että se pelastaa jonkun suden elämää, kääntää mielipiteitä susien olemassaolon puoleen ja..ettei susitytöt vilustuneet: )
Suomen luonnon ja eläinten puolesta kannattaa taistella.
Teen pienen osan Siuntion metsissä. Göran H
Olisi ehkä voinut olla asiallisempiakin väyliä tuoda asiaa esille kun “viuhahtamisella”
etenkin kun huomioidaan Suomen sää (talvi) ja susityttöjen ikä (paljastelu ei kuulu nuorille/ lapsille).
Olisi voinut olla tytöillä housujen lisäksi myös paita päällä!
Susien asia ei ole aivan niin yksioikoinen, mitä annetaan julistuksessa ymmärtää ja metsästykselläkin on tarkoituksensa. Asioita kannattaa tarkastella useammasta kuin yhdestä näkökulmasta, jolloin kuuntelijasta asia vaikuttaisi luotettavammalta.
Hienoa, että joku taho puuttuu tähän asiaan. Suurpedoista etenkin sutta on vainottu ja vainotaan edelleen ympäri maailman myös meillä Suomessa. Sudella menee suurpedoista heikoimmin meilläkin, ja se ansaitsee tulla suojelluksi. Susi kuuluu Suomen erämaihin, joissa olisi tilaa temmeltää useammillekin sudenpentulaumoille. Meillä valitettavasti yksittäisetkin sudet ammutaan! Herätkää päättäjät, tehkää jotain salakaatojen kitkemiseksi, antakaa lisää resursseja kansallispuistojen valvontaan ja suurpetojen suojelemiseen. Sudethan ovat meidän rakkaiden lemmikkiemme koirien esi-isiä eivätkä verenhimoisia Punahilkka-sadun tappajia.
Aion liittyä susiryhmään
ihanaa kun jotkut haluavat pelastaa sudet sillä niitä on järkyttävän vähän ;( monet luulee että sudet tappaa huvikseen, mutta asia ei ole näin … tulkaa mun sivuille ni huomaatte että täälläkin rakastetaan susia <3 <3 <3 löysin äskettäin meiän lähimetsästä ansan (varmaan kaniansan) joten työnsin häkkiin kepin ja se laukesi. Lähdin ylpeänä siitä että olin juuri tuhonnut ansan :S en tiedä oliko se laillinen ansa mutta ainakaa mikään eläin ei ehtinyt jäädä kiikkiin häkkiin. Olen rakastunut susiin ja olen oikea luonnon tyttö 
haluan suojella susia yli kaiken. Ihmiset pelkää susia koska ovat pienenä kuullut "punahilkka" tarinan, ja luulevat ettei susista ole muuta kuin raateluun ja tappamiseen …… mutta oikeasti ne ovat yhtä ihania kuin koirat (jos ei oteta lukuun niiden saalistus viettiä)
I LOVE WOLVES !!!!!!!!!!! <3 <3 <3
Kertokaa ystävällisesti tarkemmin noista kotieläimiä suojaavien aitojen hankkimisesta ja niiden rakentamisen tukemisesta. En voi kannattaa tällaista asiaa ennen kuin olen varma, etteivät sudet syö kolmatta koiraani.
Hei,
Suurpedoilta suojaavien aitojen rakentamista hallinnoi Suomen riistakeskus, kannattaa ensitöikseen ottaa yhteyttä paikalliseen aluetoimistoon (entinen riistanhoitopiiri): http://www.riista.fi/index.php?group=00000325&mag_nr=16
Koiria ei tule päästää hämärän ja pimeän aikaan yksin pihapiirin ulkopuolelle juoksentelemaan. Koirat pidetään öisin sisällä tai tukevassa tarhassa.
Täällä on myös lisätietoja: http://www.suurpedot.fi/www/fi/suurpedot_ja_me/vahingot/ehkaisy.php