MINÄ JA SUSI

Kampanjassa on mukana erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, jotka vastustavat salakaatoja.

	Ari Sääski Kuhmo, 48 v. luontomatkailuyrittäjä, Wild Brown Bear Oy, 15- ja 18-vuotiaiden nuorten isä Olen asunut ikäni susien keskellä. Susi on erittäin kiinnostava kohde ulkomaalaisille asiakkaille ja siitä on hyvät mahdollisuudet tehdä ympärivuotinen kohde kuvattavaksi ja katseltavaksi. Suden "tuotteistaminen" toisi lisää työpaikkoja syrjäseudulle. Suomen alhainen susikanta vaikeuttaa sen hyödyntämistä matkailussa.
	Allu Arresto Joensuu, 36 v. kotiäiti Susi on suomalaiseen luontoon kuuluva eläin, jolla tulisi olla samanlainen olemassaolon oikeus kuin millä tahansa metsiemme lajilla. Susi ei ole hyvä tai paha, sillä eläimillä ei ole moraalia - vain ihmisillä tulisi olla. Susi on lihansyöjä, joka elintapojensa vuoksi joutuu tämän tästä törmäyskurssille ihmisen kanssa ja koska kovin moni suomalainen ei halua sen käyttäytymistä ymmärtää, on hukka alati vaarassa joutua ammutuksi. Olen monesti ollut hukan jäljillä ja kerran nukkunut teltassa parin sadan metrin päässä laumasta (mikä selvisi vasta aamulla). Kohtaamiseni suden kanssa ovat olleet hienoja luontokokemuksia. Sellaisia toivoisin muillekin.
	Aarno "Aslak" Peltonen Sotkamo, 70 v. eläkeläinen; harrastuksina luontoliikunta, metsästys, kalastus, kuvaus, ilmailu Usean kerran suden luonnossa nähneenä ihailen sen ulkoisen olemuksen lisäksi niitä selviytyjän ominaisuuksia, joita jokainen metsästyskoiran omistaja haluaisi omassa koirassaan olevan. Suden, kuten muidenkin eläinten esiintyminen kotiseudulla luonnossa, lisää ympäristömme luonnon monipuolisuutta ja luontoarvoa retkeilyssä, kuvauksissa ja ohjelmapalveluissa. Uskon jokaisen ajattelevan ihmisen hyväksyvän myös suden olemassaolon oikeutuksen ekosysteemissämme ja varautuvan toimissaan myös petoeläinten kanssa ristiriidattomaan yhteiseloon esi-isiemme lailla.
	Jussi Ristonmaa Vaajakoski, Jyväskylän maalaiskunta, 50 v. eläkeläinen Erämaiden väsymätön vaeltaja, kuutamon salattu kulkija. Susi, sinä se olet.
	Sami Lyytinen Yläne, 32v. tuntiopettaja Muutin Turusta Yläneen metsäseuduille samoihin aikoihin myöhemmin lauman alueelle perustaneiden susien kanssa. Sudet veivät minut heti mukanaan. Talviaikaiset linturetket saivat lisämausteen lumeen piirtyneistä suden jäljistä ja syysöiset koiralenkit susien ulvonnan odotuksesta. Susi ansaitsee paikkansa Varsinais-Suomen luonnossa, kuten muuallakin. Ehdottomuus susiasiassa on kuitenkin kaukana minusta. Mielestäni ihmisen kannalta ongelmalliset sudet tulee voida poistaa. Susikeskustelua hallitsevat kuitenkin voimallisesti väärät puheet ja tulkinnat. Suden kanssa voidaan elää rinnakkain myös Varsinais-Suomessa, kuten kuluneet neljä vuotta ovat jo opettaneet. Suhdettani susiin voi luonnehtia ennen kaikkea kunnioittavaksi.
	Anne Juppi Tuusula, 56 v. koirahoitolayrittäjä, maremmano-abruzzese rodun kasvattaja, erikoissairaanhoitaja Susi on Suomen luontoon kuuluva upea ja ainutlaatuinen eläin. Laumanvartijakoira on ikivanha, luonnonmukainen ase petoeläintorjunnassa. Koirien käyttäminen kotieläinten ja pihalla leikkivien lasten turvana on varteenotettava vaihtoehto, jonka avulla susia ei tarvitse turhaan tappaa.
	Marjo Sivula Kuru, 40 v. yhteistekijä eli postinjakaja Itellalla Sudet saivat sympatiat puolellensa siinä vaiheessa, kun kiinnitin huomiota siihen miten ihmiset suhtautuvat suteen, vihamielisesti. Susi on upea eläin kaikinpuolisesti. Sutta pelätään ja vihataan kun sitä ei tunneta. Ihmiset tietävät siitä hyvin vähän. Kaikilla elävillä on oikeus olla ja elää täällä, myös sudella.
	Eini Pesälä Oulu, 24 v. biologian opiskelija Susi on ahman rinnalla tämän hetken väärinymmärretyimpiä eläimiämme. Susi on noussut elävän symbolin tasolle edustamaan kaikkea sitä hallitsematonta pahaa ja kurjaa, joka luonnossa voi ihmisen arkea uhata, kuin ikiaikaiset sadut eläisivät ihmisten mielissä hyvin totena. Minulle susi on lähes yhtä sinnikäs pohjoisen selviytyjä ja peto kuin ihminen itse, suden elämänpiiri tulee vain lähemmäs meitä kuin usean muun metsäneläjän. Kotikylälläni Kainuussa salakaatoyrityksiä ilmenee edelleen ja olen nähnyt millaisia tunteita susi voi ihmisessä nostattaa. Susi on tuomittu tekemättömistä rikoksista ja saanut osakseen silmitöntä vainoa. On korkea aika katsoa totuutta silmiin ja lopettaa suden elinalueiden kaventaminen, laumojen hajottaminen ja vihan nostattaminen.
	Markku Lappalainen Parainen, 53 v. toimittaja ja tietokirjailija; harrastukset muun muassa luonnonsuojelu, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Susi ja muut suurpedot päätyvät otsikoihin usein tavalla, joka ei tee niille oikeutta. Niihin liitetään uhkia, jotka herättävät tarpeetonta levottomuutta. Ongelmia – jos niitä aidosti ilmenee – ei hoideta salaa ja suunnittelematta. Pahimmillaan oman käden oikeus vain lisää harmeja.
	Mervi Laaksonen Kuhmo, 33 v. biologi, tutkija Minusta on mukava nähdä lähiympäristössäni luonnon eläimiä, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Erityisen harmittavaa minusta on, että luonnon eläimet eivät saisi nykyään käyttäytyä lajilleen ominaisella tavalla. Susi saa minusta olla susimainen peto, silti ihmisen ei tarvitse olla itse petomainen.
	Kari Teittinen Järvenpää, 54 v. matematiikan ja tietotekniikan opettaja Olen syntynyt olen Itä-Suomessa, Sulkavalla. Siellä vietän myös osan kesistäni retkeillen Saimaalla pienellä matkaveneellä. Susien suojelemiseen näen kolme pääasiallista motiivia: 1) Luonnon monimuotoisuuten itseisarvo. Ihminen ei ole luonnon 'herra' vaan osa suurta kokonaisuutta. 2) Elämä ei voi olla täysin ennustettavaa. Elämään kuuluu yllätyksiä ja myös vaaroja, joiden kanssa on opittava elämään ja jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Luonnossa piilee myös omat riskinsä. Voit sairastua myyräkuumeeseen tai punkin aiheuttamaan aivokuumeeseen. Voit myös törmätä karhuun tai suteen. Sellaista voi sattua. MUTTA eihän noihin juurikaan kukaan kuole. Emme voi jahdata sutta sen vaarallisuuden takia, emmehän lopeta autoiluakaan vaikka liikenteessä kuolee satoja ihmisiä vuosittain. 3) Suurpetopelkojen hälventäminen. Susia on lähes kaikkialla (Italiassa, Espanjassa) ja ihmiset kykenevät elämään niiden kanssa. Salametsästys ja suuret laillisetkin metsästysoperaatiot luovat mielikuvaa, että susi on mahtava, vaarallinen peto. Uskon, että erityisesti salametsästys luo suden ympärille mystistä pelkoa ja salailua, jonka vaikutus lapsiin suuri. Tuskinpa salakaatoihin osallistuneiden lähipiirissä suurpedoista keskustellaan kovinkaan asialliseen sävyyn.
	Satu Ahdesmäki Pertunmaa, 33 v. maitotilaneuvoja Mielestäni suomalaisten suhde susiin tuntuu pääsääntöisesti olevan hiukan hysteerinen. Skandaalinhakuisella medialla on selkeästi osansa susipelon lietsomisessa, uutisoidaan tyyliin ”susi raateli hirven”. Siis mitä? Susi saalisti ruokaa itselleen, ei se ”verenhimoisesti raadellut” mitään. Ihmisillä on jollain tapaa taipumus inhimillistää susia ja samaan aikaan esittää ne ahnaina petoina. Tosiasiassahan susi on uhanalainen ja rauhoitettu eläin eikä Suomessa edes ole paljon susia. Melkein kaikilla muilla Euroopan alueilla, joilla susia esiintyy, niiden määrä on tuhansia, ei muutamia satoja kuten Suomessa. Sudet ovat voimakkaan sosiaalisia laumaeläimiä, jotka saalistavat pääsääntöisesti isoja hirvieläimiä laumassa. Yksinäisille susille kelpaa pienempikin ravinto kuten jänikset, linnut jne. Laumojen koossapysyminen on erityisen tärkeää, koska jos lauma hajotetaan esimerkiksi metsästämällä osa sen jäsenistä (laillisesti tai laittomasti), susien on vaikeampi saada isoa saalista kuten hirviä ja kotieläinvahingot tulevat todennäköisemmiksi. Kotieläinvahinkoja voidaan ja niitä pitää ennaltaehkäistä. Niitä voidaan välttää mm. rakentamalla susiaitoja ja käyttämällä laumanvartijakoiria. Valtion tulisi osallistua susiaitojen rakennus- ja ylläpitokustannuksiin nykyistä enemmän. Lisäksi petovahinkojen omavastuuosuus tulisi poistaa ja korvauksen tulisi kattaa myös mahdolliset koirien eläinlääkärikulut. Koiria ei missään tapauksessa saa jättää yksin vahtimatta pihalle susialueilla. Lemmikinomistajana ihmisen on taattava koiran turvallisuus. Koiraa ei saa lähettää metsälle jos on tiedossa että alueella liikkuu susia. Susien kanssa on siis totuteltava elämään. Asenne ei voi olla se, että koska niistä voi olla häiriötä, ne on poistettava. Susilla on ihan samanlainen oikeus elämäänsä täällä kuin jäniksillä ja pikkulinnuilla. Susitutkimus ja yleinen asiallisen susitietouden levittäminen varmasti lievittää ihmisten pelkoja ja epäluuloa susia kohtaan tulevaisuudessa.
	Marija Walldén Sastamala, 44 v. yleissekatyöläinen; mm. hevoset, luomuviljely, tarjoilijantyöt Susia voisi vaikka väittää aktiiviharrastuksekseni. Ne ovat lapsesta asti merkinneet paljon. Kiehtova ja hieno laji. Ja varmaankin Suomen väärinymmärretyin... Minä olen saanut upeita elämyksiä susilta ja viihtyisin enemmänkin niiden keskellä maastossa. Ymmärrän, etteivät kaikki ajattele samoin, mutta pelko, viha tai tietämättömyys ei saisi olla syy uhanalaisen eläimen tappamiseen. Eikä politiikka. Siksi suostuin tähän, vaikka mieluummin olisin vaan siellä maastossa - tai kotipihalla.
	Anne Sulonen Värtsilä, 50 v. maatalousyrittäjä, lampuri Susi kuuluu suomen luontoon, ja uskon, että ihminen halutessaan kykenee rinnakkaiseloon susien kanssa. Paljon on turhaa pelkoa ja sitä kautta myös turhaa vihaa tätä hienoa eläintä kohtaan.