SALAKAADOT SEIS!


	ELÄMÄÄ RINNAKKAIN Susivahinkojen ennaltaehkäiseminen tärkeää Näin voidaan estää kotieläinvahinkoja Tukea ennaltaehkäisyyn Kun vahinko on jo tapahtunut Suurikokoiset petoeläimet ajautuvat herkästi ristiriitatilanteisiin ihmisen kanssa, sillä ne käyttävät ravintonaan ihmisen kanssa samoja saaliseläimiä ja liikkuvat laajoilla alueilla. Suurpedot nähdään uhkana ihmisten ja kotieläinten turvallisuudelle ja niiden koetaan myös kilpailevan ihmisen kanssa villiriistasta ja elintilasta. Lisäksi pedot saattavat toimia taudinlevittäjinä. Suurpedot pyrkivät yleensä karttamaan ihmistä, mutta ihmisasutuksen levittäytyessä yhä laajemmalle ja petojen elinalueiden pirstoutuessa ei varsinkaan tiheämmin asutuilla alueilla kohtaamisilta voi kokonaan välttyä. Petojen, myös suden, kanssa voi kuitenkin oppia elämään - joskin tämä edellyttää molemminpuolista sopeutumista. Oleellisen tärkeää on, että petoeläinvahinkoja pyritään ehkäisemään ennalta sen sijaan, että keskitytään korjailemaan niiden seurauksia. Susivahinkojen ennaltaehkäiseminen tärkeää Suden aiheuttamat koti- ja tuotantoeläinvahingot koetaan tavallisesti kaikkein negatiivisimpana suteen liittyvänä ominaisuutena. Ihminen saattaa kuitenkin edesauttaa susivahinkojen tapahtumista myös omilla toimillaan. Kun susiasenteita selvittäneessä tutkimuksessa (Bisi & Kurki, 2005) kysyttiin eri tahojen parhaiksi katsomia keinoja suden ja ihmisen rinnakkaiselon mahdollistamiseksi, nousi susikannan säätely metsästyksen avulla tärkeimmäksi ehdotetuksi toimenpiteeksi vakiintuneen ja kehittyvän susikannan alueella. Kun lähes puolet vastaajista näki tämän merkittävimpänä keinona, vain noin 15 % edes mainitsi vahinkojen ennaltaestämisen. Tällainen näkökanta ei valitettavasti auta vähentämään susivahinkoja, päinvastoin. Joissakin tapauksissa vahinkoja aiheuttavan susiyksilön poistaminen voi toki olla ainoa mahdollinen ratkaisu. Sen sijaan susilaumojen valikoimaton ja monesti laiton häirintä ja hajottaminen saattaa vain lisätä ongelmia. Usein pyritään tuhoamaan laumaa johtavat sudet, jolloin nuorimmat sudet jäävät oman onnensa nojaan. Juuri nämä kokemattomat, saalistustaidoiltaan puutteelliset yksilöt voivat ajautua tai nälän rohkaisemina myös hakeutua ihmisasutuksen läheisyyteen. Susivahinkojen ennaltaehkäisyllä tehdään kotieläinten tavoittelu vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi, ja näin vältetään se, että susi oppisi käyttämään kotieläimiä helppona saaliina. Vahinkojen estämiseksi on kehitetty toimivia menetelmiä, mutta suojatoimet kotieläinten turvaamiseksi ovat monesti täysin riittämättömiä. Eläimet saatetaan jättää laiduntamaan valvomatta jopa viikkokausiksi ilman minkäänlaista petosuojaa. Laiminlyönti ei aina ole tahallista, vaan saattaa johtua esimerkiksi siitä, ettei seudulla ole totuttu susien läsnäoloon. Usein menetelmien aiheuttamat lisäkustannukset ja ylimääräinen vaiva ovat syynä niiden puuttumiseen, joskus usko niiden tehoon. Joskus taas ison pahan suden metsästäminen on yksinkertaisesti houkuttelevampi vaihtoehto. sivun alkuun Näin voidaan estää kotieläinvahinkoja Seuraavien menetelmien lisäksi suden ihmiseen ja kotieläimiin kohdistamia vahinkoja ehkäistään pitämällä rabies aisoissa sekä turvaamalla suden saaliseläinkantojen riittävyys. Lisäksi susien tottumista ihmiseen on kaikin puolin vältettävä. Susiaita Suomeen on rakennettu viime vuosina muutamia kymmeniä susiaitoja, jotka tarjoavat tehokkaan keinon laiduntavien lampaiden ja muun karjan suojaamiseksi susilta ja muilta pedoilta. Sähköistetty petoaita eroaa tavallisesta paimenpoikajärjestelmästä vahvemman sähkövirtansa ja suuremman lankamääränsä ansiosta. Se myös rakennetaan maaston muotoja myötäileväksi, jotta susi ei pääse kaivautumaan aidan alitse. Ohjeet susiaidan rakentamiseen löydät täältä. Aina laidunten aitaaminen susiaidalla ei ole käytännöllistä tai edes mahdollista. Näissä tapauksissa voidaan eläimille rakentaa yöpymissuojaksi laitumen sisälle pienempi sähköinen aitaus tai umpinainen katos, johon eläimet siirretään yön ajaksi. Tämä lisää hoitotyötä, mutta pienentää merkittävästi muita kustannuksia. Väliaikaisena ja nopeana ratkaisuna voi käyttää sähköistettyä nailonverkkoaitaa. Muualla maailmassa on käytetty menestyksekkäästi ensiapuna myös metsästäjille tuttua lippusiimaa tavallisen aidan lisänä. Lisäksi erilaisista ajastimen tai liikkeentunnistimen ohjaamista ääni-, ultraääni- ja valokarkottimista voi olla tilapäistä apua. Laumanvartijakoirat Vanhin keino petoeläinvahinkojen estämiseksi on yli tuhat vuotta vanha. Laumanvartijakoirat ovat suuria ja voimakkaita koiria, joiden käyttö on edelleen monissa maissa yleistä ja jopa nousussa. Suomessa ei niiden käytöstä ole pitkää kokemusta, mutta tavoitteena on löytää Suomen oloihin sopivat käyttötavat. Laumanvartijarotuja on kymmeniä. Monet niistä ovat vanhoja kansallisia paimenkoirarotuja, joiden ominaisuuksiin kuuluu suojeleva luonne, määrätietoisuus ja luotettavuus. Laumanvartijakoiran työskentely perustuu siihen, että se leimautuu jo pentuna eläimiin, joita sen halutaan vartioivan. Koiran täytyy myös omaksua suojeltava laidunalue reviirikseen ja tietää, mitä vastaan sen halutaan aluetta suojelevan. Susisuoja perustuu ensisijaisesti koiran tai mieluummin useamman läsnäolon pelottavuuteen. Laumanvartijakoirien käyttö on hyvä vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun laitumet ovat liian suuria aidattavaksi. Koirien suojaaminen Jos susien sietokykyä halutaan lisätä, koiravahinkoja pitää torjua onnistuneesti. Pihapiirissä koirat voidaan suojata susilta rakentamalla niille tukeva teräsverkkoaitaus. Tämän yksinkertaisen keinon käyttöä tulisi lisätä haja-asutusalueilla, eikä koiraa pitäisi koskaan jättää yöksi irti tai liekaan sidotuksi. Koirien suojaamiseksi metsästystilanteessa ei sen sijaan ole vielä onnistuttu kehittämään varmasti toimivaa menetelmää. Syksyllä 2005 oli koekäytössä koirien sähköinen turvaliivi, joka toimii tavallisilla paristoilla ja antaa koiraa mahdollisesti purevalle sudelle voimakkaan sähköshokin. Tuote vaatii vielä lisäkehittelyä, samoin kuin vastaavanlainen pippuriliivi. Myös erilaisten hajusteiden ja kulkusten käytön vaikutuksia tutkitaan. Tällaiset kokeilut saattavat tulevaisuudessa pelastaa monen koiran hengen, ja uusien menetelmien kehittämiseen tulisikin panostaa aiempaa enemmän. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susipuhelinpalvelusta on joinakin vuosina saanut tietoa pannoitettujen susien liikkeistä. Metsästys voidaan siten suunnata alueille, joilla suden kohtaamisen riski on sillä hetkellä pienempi. Palvelun hyöty on kuitenkin rajallinen, sillä tutkimussusia on vain muutamia. Susipuhelinpalvelua on tuettu maa- ja metsätalousministeriön varoista, mutta pantaseurannan lisääminen vaatisi lisäresursseja susitutkimukselle. Niillä alueilla, joilla susipuhelinpalvelu ei ole käytössä, voidaan aiottu metsästysalue tutkia etukäteen sudenjälkien löytämiseksi. Mikäli tuoreita jälkiä löytyy, on parasta vaihtaa paikkaa ennen koiran irti päästämistä. Myös muilla yksinkertaisilla keinoilla voidaan pienentää vahinkoriskiä. Koiraa ei tule pitää tarpeettomasti irti ja se on syytä ottaa kiinni mahdollisimman pian ajon jälkeen. Koiralla voidaan käyttää tutkapantaa, jonka avulla sen paikantaminen on onnistuu nopeasti. Lisäksi ensimmäisen jahdin jälkeen tulisi siirtyä riittävän kauas seuraavaa ajoa varten, mikäli samana päivänä on tarkoitus ampua useampia eläimiä. Aktiivinen karkottaminen Kun halutaan ehkäistä suden liikkuminen ihmisasutuksen liepeillä, on tärkeää sulkea kaikki ravinnoksi kelpaava pois sen ulottuvilta. Tällä tarkoitetaan lemmikkieläinten lisäksi muun muassa talous- ja teurasjätteitä. Myös valokuvaushaaskat tulee sijoittaa tarpeeksi etäälle asutuksesta. Jo asutuksen läheisyyteen tottuneita susia voivat viranomaiset yrittää karkottaa esimerkiksi kumiluodeilla tai valopistoolilla. sivun alkuun Tukea ennaltaehkäisyyn Susivahinkojen ennaltaehkäisyä on tuettu valtion varoista. Vahinkojen estämisessä noudatetaan kustannusvastaavuusperiaatetta, jonka mukaan kohteen suojaaminen julkisin varoin ei ole perusteltua, mikäli suojauskustannukset ylittävät suojeltavan kohteen arvon. Vuonna 2005 maa- ja metsätalousministeriö osoitti 800 000 euroa harkinnanvaraiseen petovahinkojen ennaltaehkäisyyn ja tutkimushankkeisiin. Susiaitamateriaalia on ollut tarjolla kysynnän mukaan. Ministeriö ei kuitenkaan rahoita aidan pystytyksestä aiheutuvia kuluja. Susiaidan rakentaminen on työlästä, ja vaatii yleensä talkoo- tai palkkatyövoimaa. Luonto-Liiton susiryhmä ja eräät muut järjestöt ovat osallistuneet susiaitojen rakentamiseen vapaaehtoisvoimin, mutta näin ei kyetä auttamaan läheskään kaikkia halukkaita. Päävastuu susivahinkojen estämisestä sekä siihen liittyvästä materiaalien hankinnasta ja neuvonnasta on Metsästäjäin keskusjärjestöllä ja alueellisilla riistanhoitopiireillä. Alueelliset erot vastuun hoitamisessa ovat kuitenkin suuria. Panostaminen susivahinkojen ennaltaehkäisyyn vaatii uudenlaista asennoitumista. Käytettävistä menetelmistä tulee tiedottaa tehokkaammin, ja lisäksi tarvitaan uusia, innovatiivisia ratkaisuja. Vaikka vastuu eläinten suojaamisesta on niiden omistajalla, tulee yhteiskunnan turvata riittävät resurssit vahingonestoon. On kohtuullista, että susialueella asuville korvataan susista aiheutuvia lisäinvestointeja. Julkisten varojen painopistettä tuleekin muuttaa susivahinkojen korvaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn. sivun alkuun Kun vahinko on jo tapahtunut Poistopyynti on viimeinen keino Suden satunnainen vierailu taajama-alueella tai haja-asutusalueella asuvan ihmisen pihapiirissä ei ole häiriökäyttäytymistä. Susi pyrkii välttämään ihmisasutusta, mutta tiheämmin asutuilla alueilla on luonnollista, että toisinaan susi ja ihminen kohtaavat. Mikäli jokin susiyksilö tai lauma kuitenkin erikoistuu koirien tai kotieläinten syömiseen, ne on syytä poistaa eli käytännössä ampua. Näin estetään asenteiden kärjistymistä kaikkia susia kohtaan ja saadaan jatkuvat vahingot loppumaan. Susien ampumisen pitäisi olla kuitenkin vasta viimeinen keino, ensisijassa vahinkoja tulisi estää. Sudenkaatolupien tulisi kohdistua vain toistuvasti vahinkoa aiheuttaviin susiin eli yksilöihin, jotka ovat oppineet käyttämään koiria tai karjaa ravinnokseen. Kohdistamalla luvat oikein voidaan estää suden tottumista ihmiseen. Jos jollekin sudelle on saatu kaatolupa, olisi ehdottomasti varmistettava, että jahdin kohteena on oikea yksilö. Jos on tarkoitus ampua koko lauma, jahti pitäisi aloittaa nuorista yksilöistä. Johtajapari ei ahdistettunakaan jätä reviiriään ja on siten helpommin löydettävissä myöhemminkin. Nuoret yksilöt voivat sen sijaan harhailla pitkienkin matkojen päähän. Tarvitaan toimiva korvausjärjestelmä Vahinkojen minimoinnista huolimatta menetyksiä tulee aina tapahtumaan. Esimerkiksi porovahinkojen ennaltaestäminen on erittäin vaikeaa. Tämän vuoksi on olennaista, että käytössä on toimiva vahingonkorvausjärjestelmä. Tällä hetkellä susivahingot korvataan metsästyslain nojalla petoeläinvahinkojen korvaamisesta annetun asetuksen (277/2000) mukaisesti. Vahingonkärsijän maksettavaksi jää kuitenkin omavastuu, joka on 250 euroa kalenterivuoden aikana sattuneita vahinkoja kohden. Korvauksia ei myöskään makseta vahingon todistamisesta aiheutuvista kustannuksista tai eläinlääkärikuluista. Nykyinen korvausjärjestelmä on ollut voimakkaan kritiikin kohteena, sillä osa tappioista jää korvausten ulkopuolelle. Omavastuun poistaminen ja korvausten maksaminen täysimääräisinä ovat olleet keskeisiä vaatimuksia. Lisäksi maksatusaikataulun hitautta on arvosteltu. Järjestelmää ollaan parhaillaan uudistamassa, ja mikäli lakiesitys menee läpi, tullaan jatkossa luopumaan omavastuuosuudesta. Myös vahingon arvioinnista koituvat kustannukset tultaisiin korvaamaan. Valmistelussa oleva laki muuttaisi korvausjärjestelmää porovahinkojen osalta myös siten, ettei susien viemien eläinten raatoja tarvitsisi enää löytää korvauksen saamiseksi, vaan paliskunnille maksettaisiin korvauksia porojen hävikkiriskin suuruuden perusteella. sivun alkuun