SALAKAADOT
Salametsästys on yleistä
Kiinnijääminen epätodennäköistä
Ongelmana hiljainen hyväksyntä
Susi lakikirjassa ja suojelusopimuksissa
Tunnettuja suden salametsästystapauksia Suomessa
Salametsästys on yleistä
Laitonta suurpetoihin kohdistuvaa pyyntiä tapahtuu koko maassa. Erityisen suurta ongelma on poronhoitoalueella, mutta myös itäisessä Suomessa, toisin sanoen alueilla missä on laajempia asumattomia ja harvaan asuttuja alueita ja joissa valvonta on siten vähäisempää.
Susien salametsästys on lisääntynyt ja susikanta taantunut viime aikoina voimakkaasti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) huhtikuussa 2008 tekemän selvityksen mukaan Suomen susikanta taantui vuoden aikana 250-270 yksilöstä noin 200 yksilöön. Susia on kadonnut enemmän kuin niitä on luvallisesti kaadettu.
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vuosittain noin 15 % susikannasta salakaadetaan. Noin puolet susien vuosittaisesta kuolleisuudesta johtuu salakaadoista. Lisäksi noin 10 prosentilla susista oli aikaisempia ampumavammoja. Arviot perustuvat 76 pannoitetun suden seurantaan vuosina 1998-2006. (Dödlighet och illegal jakt i den skandinaviska vargstammen; Viltskadecenter, rapport 1/2008)
Ilman salametsästystä Ruotsin susien määrä olisi 200-300 nykyisen 150 sijasta. Kansainvälisten vertailujen mukaan salakaatojen määrä on aika tyypillinen maailmanlaajuisesti ja voi hyvinkin olla samaa tasoa Suomessa.
Oulun lääninhallituksen poliisiosaston metsästysrikostyöryhmä julkaisi vuonna 2005 selvityksen, jonka mukaan suurpetoihin kohdistuu Kainuussa ja Koillismaalla runsaasti piilorikollisuutta. Rikoksista tulee selvityksen mukaan poliisin tietoon enintään 10 prosenttia. Vuosien 2000-2004 välisenä aikana Kainuussa ja Koillismaalla kirjattiin 26 suurpetoihin kohdistunutta rikosta. Metsästysrikoksista, joiden tekijä ei ollut tiedossa tapauksen tullessa ilmi, selvitettiin ainoastaan 8,4 prosenttia.
Erävalvontaviranomaiset tekivät huhtikuussa 2008 viikon mittaisen tehoiskun Itä-Lapissa. Iskussa paljastui karhuntappo sekä ahmanpyyntiä. Isku paljasti myös, että salametsästystä tapahtuu jopa luonnonsuojelualueilla Sallassa ja Savukoskella.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki totesi Poliisikoulun Erävalvontaseminaarissa vuonna 2005, että metsästysrikokset ovat viime vuosina muuttuneet entistä vakavammiksi, ammattimaisemmiksi ja häikäilemättömämmiksi. Metsästysrikoksia tehdään sellaisilla alueilla, joissa poliiseja on vähän ja toiminta-alueet ovat laajoja. Lisäksi todistajia ja viranomaisia on uhkailtu.
Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat ilmi yleensä silloin, kun kaadettu eläin on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen radiopannalla merkitsemä susi. Joskus vihjeitä on saatu myös sivullisilta tai suden ruumis on löydetty jälkikäteen. Erämaita on vaikea valvoa, ja salametsästäjillä on käytössään moottorikelkat, kiikaritähtäimet, äänenvaimentimet ja maastoautot.
sivun alkuun
Kiinnijääminen epätodennäköistä
Salametsästyksestä kiinnijäämisen riski on pieni. Kun tarkoituksena on nimenomaan jostakin eläimestä eroonpääseminen eikä taloudellisen hyödyn hakeminen, käytetään myös myrkkyä tai vastaavia syöttejä, jolloin tekijän kiinnisaaminen on miltei mahdotonta. Tällaista salametsästystä kohdistuu ainakin suteen.
Suomessa metsästystä valvovat poliisi, rajavartijat sekä Metsähallituksen erävalvojat. Erävalvojia on kuitenkin vähän ja heidän alueensa niin suuria, että tehokasta valvontaa ei ole. Suurimmaksi osaksi laittoman metsästyksen valvonta perustuukin kansalaisten ilmiantoihin ja silminnäkijähavaintoihin.
Salametsästyksestä kiinnijääneiden rangaistukset ovat olleet lieviä tai vapauttavia rikoksen vanhenemisen seurauksena. Yleisimmin rangaistuksena on metsästysaseen menettäminen valtiolle sekä määräaikainen metsästyskielto. Jos metsästyksessä on käytetty moottorikelkkaa, myös se on saatettu tuomita valtiolle menetetyksi. Kelkan menetetystä on kuitenkin joissain tapauksissa pidetty kohtuuttomana.
Annettujen rangaistusten perusteella metsästysrikollisuutta pidetään vähäisenä rikoksena huolimatta siitä, että salametsästyksen seurauksena rauhoitetun lajin kanta taantuu (susi) tai kasvu on lähes pysähtynyt (ahma).
Metsästysrikosten valvontaan ja selvittämiseen tarvittaisiin nopeasti lisäresursseja. Metsästysrikoksesta kiinni jäämisen riski on tällä hetkellä liian pieni. Myös metsästysrikoksista annettavia rangaistuksia tulisi koventaa.
Lakiin tulisi saada törkeän metsästysrikoksen rikosnimike. Törkeäksi metsästysrikokseksi pitäisi katsoa uhanalaisen eläimen tappaminen. Myös julma kaatotapa (moottorikelkalla takaa-ajaminen, myrkyn käyttäminen jne.) tekisi teosta törkeän.
Poliisille, erävalvojille, syyttäjille ja tuomareille tarvitaan lisäkoulutusta, ja suurpetotutkimukseen tarvitaan lisää resursseja. Tarvittaisiin myös lisää mahdollisuuksia selvittää metsästysrikoksia, esimerkiksi oikeus selvittää puhelutietoja.
sivun alkuun
Ongelmana hiljainen hyväksyntä
Juttuja laittomista kaadoista liikkuu jatkuvasti, mutta harva tieto päätyy poliisille asti.
Pantasusi Millan ja sen puolison vuonna 2003 tapahtuneita salakaatoja tutkinut Raahen poliisin rikosylikonstaapeli Heikki Porkka kommentoi Nuorten Luonnolle näin:
”Ihmiset ovat pidättyväisiä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun eläimiin kohdistuneista rikoksista vaietaan. Jos kyseessä olisi ihmistappo, niin ihmiset antaisivat herkemmin rikollisen ilmi. Metsästäjät ja kyläyhteisöt pitävät yhtä ja vaikenemisen laki vallitsee tässä asiassa. Paikallisissa ravintoloissa on rehvasteltu aiheella. Täällä tunteet ovat sudenvastaisia ja Millan tapaus on edelleen kuuma.”
Salakaadot seis –kampanjaan mukaan pyydetty henkilö perustelee kieltäytymistään näin:
”Kokemuksesta tiedän tilanteen olevan sellainen että monikaan (maata omistamaton) metsästäjä joka seuran jäseneksi on maaseudulla päässyt ei halua leimautua "porukassa" esim. oman pesän likaajaksi. Näin siinä herkästi käy vaikka kuinka keskustelisi asialinjalla. Se ns. asialinja on vain joillekin varsin rajallinen käsite, eli jos näkemykset poikkeavat tosi metsämiesten linjasta niin leimataan äkkiä hihhuliksi. Harva harrastaja on halukas ja riittävän voimallinen laittaakseen itsensä tuleen siten että ehdoin tahdoin tekisi itsestään jatkuvan nälvinnän kohteen.
Susien suhteen asenteet ovat pääsääntöisesti sellaisia ainakin puheissa että kaikkia hukan näköisiä otuksia ammutaan tilaisuuden tullen suolille jolloin ne piiloutuvat ja kuolevat sinne.”
sivun alkuun
Susi lakikirjassa ja suojelusopimuksissa
Metsästyslain uudistuksesta (1993) lähtien susi on Suomessa ollut rauhoitettu riistaeläin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.- 30.9. välisenä aikana. Vuodesta 2001 lähtien poronhoitoalueellakin susien metsästys on vaatinut pyyntiluvan.
Valtio korvaa petoeläinten, siis myös suden, kotieläimille ja poroille aiheuttamat vahingot, tosin vain vuoden aikana 250 euron omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevia säädöksiä ollaan uudistamassa.
Riistaeläinkantojen rauhoittamista, hoitoa, metsästysaikoja ja -tapoja säädellään metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa. Metsästyksen ylin valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle (MMM).
Euroopan Unionin luontodirektiivissä susi kuuluu tiukkaa suojelua edellyttäviin eli luontodirektiivin IV liitteen lajeihin. Poronhoitoalueella Suomella on kuitenkin oikeus poiketa tiukan suojelun vaatimuksista ja susikantaa voidaan säädellä.
Vaikka susi poronhoitoalueen ulkopuolella on rauhoitettu ja tiukasti suojeltu laji, voidaan suojelusta tietyissä tilanteissa ja erityisen perustelluista syistä poiketa, ja sudelle myöntää pyyntilupa ajalle 1.11.- 31.3. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei poikkeus uhkaa lajin suotuisan suojelun tason säilymistä ja ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Tällöin voidaan myös poiketa säädetyistä rauhoitusajoista.
Suden kohdalla perusteina poikkeusluville on käytetty maataloudelle ja eläintenpidolle aiheutuvaa erityisen merkittävää vahinkoa sekä uhkaa kansanterveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai yleiselle edulle.
Sutta koskevia lakeja ja sopimuksia:
- Metsästyslaki: susi on rauhoitettu riistaeläin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.- 30.9. välisenä aikana.
- Poliisilaki: Poliisilla on oikeus lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle. Suomessa on myönnetty sudelle kaatolupia tämän säädöksen puitteissa.
- Rikoslaki: ”… suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilanteessa sallittu…” Tällaiseksi on tietyissä tilanteissa katsottu esimerkiksi koiraa uhanneen suden ampuminen.
- EU:n luontodirektiivi: Susi kuuluu tiukkaa suojelua edellyttäviin eli luontodirektiivin IV liitteen lajeihin.
- Suomen lajien uhanalaisuusraportti (2001): susi on erittäin uhanalainen laji. Suden merkittävin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on metsästys.
- Bernin sopimus: Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön ja niiden elinympäristön suojelua koskeva yleissopimus, joka kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin lajeihin. Edellyttää valtioita toimimaan niin, että lajien kannat pysyvät ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia vastaavalla tasolla. Suomella on poikkeuslupa olla soveltamatta sopimusta suteen ja karhuun.
Tunnettuja suden salametsästystapauksia Suomessa
Sodankylässä tapettiin susi moottorikelkasta, joulukuu 2008
Porttipahdan tekojärven länsipuolella tapettiin susi välillä 25.-27.12.2008. Tappajat olivat liikkeellä moottorikelkoilla. Sutta oli
ennen sen tappamista jäljitetty ja seurattu kymmeniä kilometrejä. Lapin rajavartiosto ja poliisi tutkivat asiaa. (lähde: Sodankylän poliisilaitos 30.12.2008)
Suomussalmella tapettiin susi moottorikelkasta, maaliskuu 2008
Suomussalmella Kainuussa tapettiin luvatta susi. Kahden suden jälkiä oli seurattu kahdella moottorikelkalla, ja noin kilometrin takaa-ajon jälkeen toinen susi oli ammuttu. (Lähde: Turun Sanomat 31.3.2008)
Laitilassa kaadettiin aiemmin haavoitettu susi, helmikuu 2008
Laitilan Pahojoella kaadettiin poliisin luvalla loukkaantunut ja verijälkiä jättänyt urossusi. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksissä eläimestä löytyi aikaisemmasta ampumisesta peräisin olevia hauleja. Sudesta löytyi 11 kappaletta 3 millimetrin läpimittaisia hauleja, jotka on tarkoitettu pienriistan metsästykseen. (Lähde: Turun Sanomat 6.2.2008 ja 17.3.2008)
Miehet takaa-ajoivat susia Suomussalmella, maaliskuu 2007
Neljä miestä ajoi takaa susia useita tunteja moottorikelkoilla ja autolla Hyrynsalmen ja Puolangan rajamaastossa. Poliisi pidätti neljä ihmistä epäiltynä suden laittomasta metsästyksestä. Miehet olivat varustautuneet ampuma-aseilla, joista yksi oli luvaton katkaistu yhdistelmäase. Poliisin tutkimusten mukaan miehet eivät onnistuneet tappamaan susia. Poliisi pääsi metsästysrikoksen jäljille yleisöltä tulleen ilmoituksen ansiosta. (lähde: Aamulehti 7.3.2007).
Pantasusi Nikita löydettiin joesta Nurmeksessa, kesäkuu 2006
Pantasusi Nikita löydettiin upotettuna joesta Nurmeksessa. Susi oli ilmeisesti tapettu kevättalven aikana. RKTL:n tietojen mukaan kyseessä oli sillä hetkellä seitsemäs tapettu pantasusi Suomessa. (lähde: STT 15.6.2006)
Pantasusi Venus myrkytettiin Sotkamossa, kesäkuu 2005
Pantasusi Venus löytyi kuolleena Sotkamossa, ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) selvityksessä kuolinsyyksi varmistui strykniini-myrkytys. Naaraan vatsasta löytyi EELAn tutkimuksissa kahdeksan sikiötä. (lähde: Kainuun Sanomat 13.8.2005)
Susilauma katosi Kajaanissa, joulukuu 2005
Kajaanissa jäljitettiin noin viittä kadonnutta sutta. Laumasta oli jäljellä enää pannoitettu naarassusi. Suden liikkuminen yksin reviirialueellaan ei ole normaalia. Sudet häviävät laumasta vain kuolemalla. (lähde: Kainuun sanomat 29.12.05)
Pantasusi Nikolai ammuttiin Nurmeksessa, maaliskuu 2005
Nurmekselaiset metsästäjät ampuivat pannoitetun Nikolai-suden Kuohatissa. Yksilö ei kuulunut siihen koiria tappaneeseen laumaan, jonka poistamiseksi riistanhoitopiiri myönsi kuusi pyyntilupaa. Metsästäjät eivät varmistaneet tutkijoilta, että jahti kohdistuu pyyntiluvassa tarkoitettuihin susiin, vaikka sitä edellytettiin pyyntiluvassa. Sudet olivat selvästi omalla eivätkä vahinkoa aiheuttaneen lauman reviirillä.
Nurmeksen poliisi ilmoitti toukokuussa, ettei se aloita esitutkintaa asiassa, koska sen mielestä suden pyyntilupaan merkittyjen ehtojen rikkominen ei ole rangaistavaa. Luonto-Liiton susiryhmä kanteli Nurmeksen poliisin toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka yhtyi poliisin näkemykseen. (lähde: Karjalainen 29.3.2005)
Laittomasti ammuttu susi lopetettiin Öllölässä, tammikuu 2005
Joensuun Öllölässä lopetettiin heikkokuntoinen ja vammautunut susi. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkinnassa varmistui, että sutta oli aikaisemmin ammuttu leuan alueelle, minkä vuosi se ei pystynyt syömään. Röntgenkuvista löytyi lyijyä sekä luodin jäämiä. Todennäköisesti sutta oli ammuttu laittomassa jahdissa. (lähde: Verkko-Karjalainen 16.1.2005)
Sotkamolainen mies tunnusti tappaneensa kolme sutta, toukokuu 2004
Sotkamolainen mies tunnusti poliisille tappaneensa kolme sutta vuosina 1998-2002, yhden kostona ja loput koiran varjeluna. Mies kertoi asiasta alunperin omalla nimellään Kainuun Sanomissa julkaistussa yleisönosastokirjoituksessa, jonka perusteella Suomen luonnonsuojeluliiton työntekijä teki poliisille rikosilmoituksen.
Mies kirjoitti muun muassa, että "meidän kätemme ovat sotkeutuneet hukan hurmeeseen useasti". Lisäksi kirjoituksessa todetaan, että "minä ja joukko muita ns. likaisen työn tekijöitä lähdemme välittömästi jahtiin, kun havaitsemme susien jäljet. Pohjanmaalla oli aikoinaan Lapua-liike, meillä on Tipas-liike".
Miehen kertomuksen mukaan susi tappoi miehen koiran 1998 syksyllä, mistä kimpaantuneena hän asetti maastoon kiellettyjä ketunmyrkkyjä. Keväällä hän totesi yhden suden kuolleeksi. Muissa tapauksissa mies ei myöntänyt rikosta, vaan esitti perusteeksi koiran suojelun pakkotilanteessa. (Kaleva.plus 23.3.2004, Kainuun Sanomien verkkoliite 10.5.2004)
Susi löytyi yliajettuna Iisalmessa, joulukuu 2003
Iisalmesta Pielavedelle johtavalta tieltä löydettiin kuollut, yliajettu susi. Suden yli ajanut auto oli poistunut paikalta. Jäljistä nähtiin, että liikkeellä oli ollut kaksi sutta. Toinen, eloon jäänyt susi oli poistunut tieltä takaisin metsään. Yliajettu susi oli täysikokoinen ja aikuinen. (lähde: Kaleva 2.1.2004)
Pantasusi Milla ja sen puoliso löytyivät merestä Pyhäjoella, kesäkuu 2003
Pyhäjoen rannasta löytyi viikon välein kaksi kuollutta sutta. Kummankin suden ympärille oli kiedottu sinistä köyttä, ja niiden etujaloissa oli valkoista vetoliinaa. Toinen löydetyistä susista varmistui pitkään kateissa olleeksi pantasusi Millaksi ja toinen sen puolisoksi. Molempia oli todennäköisesti ensin ammuttu ja sen jälkeen heitetty mereen. Sudet olivat olleet vedessä jo pidemmän aikaa. (lähde: STT 19.6.2003, Kaleva.plus 14.6.2003)
Luonto-Liitto jätti Millan katoamisen jälkeen tutkintapyynnön Raahen poliisille, sillä järjestö pelkäsi julkisuuteen tulleiden huolestuttavan negatiivisten asenteiden perusteella laitonta kaatoa. Millasta saatiin viimeinen radiosignaali maaliskuun alussa. Millan lauma oli Pohjois-Pohjanmaalla ensimmäinen pitkästä aikaa lisääntyvä susipari.
Tipasniemessä hakattiin susi kuoliaaksi, helmikuu 2002
Poliisi löysi Sotkamon Tipasniemestä jälkiä laittomasta kaadosta. Tappopaikalla oli verisiä jälkiä, itse suden oli salakaataja vienyt mukanaan. Sutta oli ennen sen surmaamista jäljitetty moottorikelkalla. Susijahdissa oli silminnäkijän mukaan neljä metsästäjää, joista osa kulki autolla ja yksi moottorikelkalla. Susi otettiin kiinni paksussa lumessa takaa-ajaen ja väsyttämällä. Se surmattiin kiinnisaannin jälkeen päähän joko vasaralla taikka muulla lyömäaseella hakaten. (lähde: Kainuun Sanomat/Verkkoliite 5.2.2002, Kainuun Sanomat/verkkoliite 13.2.2002)
Miehet jahtasivat sutta moottorikelkoin Kärpänkylässä, tammikuu 2002
Kaksi poromiestä yritti moottorikelkoin ajaa suden passimiesten ammuttavaksi. Tapauksen todensivat maastossa kaksi rajavartijaa. Hovioikeus määräsi miehille vuoden pituisen metsästyskiellon. (lähde: Kaleva 24.12.2003)
sivun alkuun