Tapposyötti, kuva Sami Lyytinen
Salametsästyksestä kiinnijäämisen riski on pieni. Kun tarkoituksena on nimenomaan jostakin eläimestä eroonpääseminen eikä taloudellisen hyödyn hakeminen, käytetään myös myrkkyä tai vastaavia syöttejä, jolloin tekijän kiinnisaaminen on miltei mahdotonta. Tällaista salametsästystä kohdistuu ainakin suteen.
Suomessa metsästystä valvovat poliisi, rajavartijat sekä Metsähallituksen erävalvojat. Erävalvojia on kuitenkin vähän ja heidän alueensa niin suuria, että tehokasta valvontaa ei ole. Suurimmaksi osaksi laittoman metsästyksen valvonta perustuukin kansalaisten ilmiantoihin ja silminnäkijähavaintoihin.
Salametsästyksestä kiinnijääneiden rangaistukset ovat olleet lieviä tai vapauttavia rikoksen vanhenemisen seurauksena. Yleisimmin rangaistuksena on metsästysaseen menettäminen valtiolle sekä määräaikainen metsästyskielto. Jos metsästyksessä on käytetty moottorikelkkaa, myös se on saatettu tuomita valtiolle menetetyksi. Kelkan menetetystä on kuitenkin joissain tapauksissa pidetty kohtuuttomana.
Annettujen rangaistusten perusteella metsästysrikollisuutta pidetään vähäisenä rikoksena huolimatta siitä, että salametsästyksen seurauksena rauhoitetun lajin kanta taantuu (susi) tai kasvu on lähes pysähtynyt (ahma).
Metsästysrikosten valvontaan ja selvittämiseen tarvittaisiin nopeasti lisäresursseja. Metsästysrikoksesta kiinni jäämisen riski on tällä hetkellä liian pieni. Myös metsästysrikoksista annettavia rangaistuksia tulisi koventaa.
Poliisille, erävalvojille, syyttäjille ja tuomareille tarvitaan lisäkoulutusta, ja suurpetotutkimukseen tarvitaan lisää resursseja. Tarvittaisiin myös lisää mahdollisuuksia selvittää metsästysrikoksia, esimerkiksi oikeus selvittää puhelutietoja.
Vuonna 2011 metsästyslakia uudistettiin ja otettiin käyttöön laki törkeästä metsästysrikoksesta. Sitä sovelletaan jos teko on tehty erityisen julmalla tavalla, esim. eläimelle on aiheutettu pitkäaikaista kärsimystä. Törkeästä teosta tuomitaan myös, jos rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä tai jos se on tehty erityisen suunnitelmallisesti.
Metsästysrikos arvioidaan törkeäksi myös, jos laittomasti tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Lakiin otettiin myös uusi säännös törkeästä metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä.Törkeän metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi poliisille annettiin mahdollisuus televalvontaan ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkimiseen.
Rangaistus törkeästä metsästysrikoksesta on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Perusmuotoisen metsästysrikoksen rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava voidaan määrätä metsästyskieltoon.
Ongelmana hiljainen hyväksyntä – anna vihje!
Juttuja laittomista kaadoista liikkuu jatkuvasti, mutta harva tieto päätyy poliisille asti.
Voit antaa vihjeen salakaadosta tai aikomuksesta salakaatoon poliisin vihjepuhelimeen tai soittaa lähimmälle poliisiasemalle.
Pantasusi Millan ja sen puolison vuonna 2003 tapahtuneita salakaatoja tutkinut Raahen poliisin rikosylikonstaapeli Heikki Porkka kommentoi Nuorten Luonnolle näin:
”Ihmiset ovat pidättyväisiä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun eläimiin kohdistuneista rikoksista vaietaan. Jos kyseessä olisi ihmistappo, niin ihmiset antaisivat herkemmin rikollisen ilmi. Metsästäjät ja kyläyhteisöt pitävät yhtä ja vaikenemisen laki vallitsee tässä asiassa. Paikallisissa ravintoloissa on rehvasteltu aiheella. Täällä tunteet ovat sudenvastaisia ja Millan tapaus on edelleen kuuma.”
Salakaadot seis –kampanjaan mukaan pyydetty henkilö perustelee kieltäytymistään näin:
”Kokemuksesta tiedän tilanteen olevan sellainen että monikaan (maata omistamaton) metsästäjä joka seuran jäseneksi on maaseudulla päässyt ei halua leimautua “porukassa” esim. oman pesän likaajaksi. Näin siinä herkästi käy vaikka kuinka keskustelisi asialinjalla. Se ns. asialinja on vain joillekin varsin rajallinen käsite, eli jos näkemykset poikkeavat tosi metsämiesten linjasta niin leimataan äkkiä hihhuliksi. Harva harrastaja on halukas ja riittävän voimallinen laittaakseen itsensä tuleen siten että ehdoin tahdoin tekisi itsestään jatkuvan nälvinnän kohteen.
Susien suhteen asenteet ovat pääsääntöisesti sellaisia ainakin puheissa että kaikkia hukan näköisiä otuksia ammutaan tilaisuuden tullen suolille jolloin ne piiloutuvat ja kuolevat sinne.”
