Tohtorikoulutettava Johanna Suutarisen väitöskirja ”Poaching regulates the legally hunted wolf population in Finland”  julkaistiin 31.8.2017. Tutkimus on ensimmäinen, joka paljastaa Suomessa tapahtuvan salametsästyksen laajuuden. Etenkin pantasusien kohdalla todennäköisyys salakaadon tai luvallisenkin metsästyksen kohteeksi joutumisesta on paljon suurempi kuin pannoittamattomien. ”Tutkimuksen päätuloksia on, että salametsästys vaihtelee paljon vuosittain. Vähimmillään laiton pyynti verottaa noin kymmenyksen koko kannasta, suurimmillaan jopa 30–40 prosenttia. Suhteellisesti eniten salametsästäjien tähtäimeen valikoituu tutkimuseläimiä. ”Susiviha perkelöityy pantasuteen. Se vaikuttaa olevan houkutin, trofee metsästäjälle”, Suutarinen sanoo. ”Laji katoaisi Suomesta kokonaan, jos kaikkien susien salametsästys olisi yhtä yleistä kuin pantasusien.” Sekä laillinen että laiton pyynti kohdistuu usein laumojen lisääntyviin aikuisiin. Luvatta tapetuista 52 pantasudesta 37 oli alfasusia. Pesivien urosten ja naaraiden tappo romahduttaa äkkiä kannan. Hajonneen lauman nuoret yksilöt taas hakeutuvat helpommin lähelle asutusta, etsimään ravintoa.” (“Salametsästyksen laajuus paljastui: Yli puolet metsästetyistä pantasusista on tapettu laittomasti“, Suomen Kuvalehti, 12.9.2017)

Suden kannanhoidollinen luvallinen metsästys ei ole vähentänyt salametsästystä. Samaan tulokseen päädyttiin myös Wisconsinissa ja Michiganissa tehdyssä tutkimuksessa. “..revealed that a repeated policy signal to allow state culling triggered repeated slowdowns in wolf population growth, irrespective of the policy implementation measured as the number of wolves killed.” (Lähde: Blood does not buy goodwill: allowing culling increases poaching of a large carnivore, 11.5.2016). Luvallisen metsästyksen salliminen aiheutti toistuvan hidastumisen susikannan kasvussa suhteessa kaatolupien määrään. Ainoa selitys havainnolle oli salametsästys.

Tulos oli siis päinvastainen kuin se, mitä Suomessakin luvallisella metsästyksellä tavoitellaan. Ennen luvallisen metsästyksen sallimista ja sen jälkeen tehdyt kyselyt osoittivat, että itseasiassa salametsästys on lisääntynyt ja sen hyväksyttävyys  on vain kasvanut: ”The assumption that legal killing would decrease illegal killing has often been portrayed as an effective way to manage recovering large carnivore populations and, despite no prior scientific evaluation, has been promoted by some conservation authorities. For example, the World Conservation Union—IUCN claims through its manifesto for large carnivore conservation in Europe that ‘legalised hunting of large carnivores can be a useful tool in decreasing illegal killing’. In light of our results, we find this recommendation has no support. Indeed, liberalizing killing appears to be a conservation strategy that may achieve the opposite outcome than that intended.” (Lähde: Blood does not buy goodwill: allowing culling increases poaching of a large carnivore, 11.5.2016). Vaikka metsästyksen laillistamisen tarkoituksena olisi pitkän tähtäimen suojelulliset toimet ja kannan kasvun mahdollistaminen, näyttäisivät tulokset olevan täysin päinvastaiset.

Suomessa tehtyjen kyselyiden tulokset olivat täysin yhtenevät em. tutkimuksen kanssa. Etenkin alueilla, joilla susia todistetusti esiintyy, ovat pelot susia kohtaan edelleen voimistuneet ja salametsästyksen hyväksyttävyys kasvanut. ”Vuonna 2014 vastaajista 25 % ja vuonna 2016 vastaavasti 34 % antoi hyväksynnän susien laittomalle tappamiselle sillä perusteella, että ”sudet menettävät ihmisarkuutensa, jos niitä ei metsästetä lainkaan”. Toiseksi vahvin peruste laittomuuden hyväksynnälle on suden tuoma huoli turvallisuudesta. Tällä perusteella toteutettavalle laittomalle tappamiselle vuonna 2014 antoi hyväksynnän 21 % ja vuonna 2016 29 %.” (Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2016-2016). Näiden tulosten valossa sosiaalisin perustein annetut kaatoluvat ovat erittäin huono keino suden sosiaalisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi.

Vaikka susiin kohdistuva salametsästys on viranomaisten tiedossa, ei siihen suhtauduta riittävällä vakavuudella. ”Ministeri Jari Leppä kertoo, että tiedot salametsästettyjen pantasusien määrästä ovat olleet hänen ja maa- ja metsätalousministeriön tiedossa. Ministeriö on rahoittanut muun muassa vuonna 2014 Helsingin yliopiston Ruralia Instituutin tutkimuksen, jossa on perehdytty susien salametsästyksen taustoihin ja laajuuteen. ”Haasteena oli tutkimuksen mukaan susialueella asuvien ihmisten sosiaalinen tuki laittomuuksille”, Leppä sanoo. (“Ministeri Jari Leppä pantasusien laittomista tapoista: ”On ollut tiedossa” “, Suomen Kuvalehti 14.9.2017)

“Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, mutta tämä ei ole estänyt laittomia tappoja. Ongelma on piilorikollisuus, johon viranomaisten on vaikea puuttua. Oman näkemyksensä mukaan ministeriö on yrittänyt puuttua tehokkaasti salametsästykseen ja petovihaan. Esimerkiksi laittomasti tapetun suden hinta on nostettu enimmillään 9 100 euroon ja rikoksia tutkitaan lähtökohtaisesti törkeinä metsästysrikoksina. Kiinnijääneet salametsästäjät menettävät valtiolle myös aseensa ja jopa kelkkansa, jos sitä on käytetty rikoksentekovälineenä. Suomessa vuosina 2015 ja 2016 toteutettu kannanhoidollinen metsästys herätti laajaa keskustelua. Viranomaisilla oli hyvä tarkoitus: laillisen metsästyksen piti vähentää petovihaa ja painetta susialueilla.” (“Ministeri Jari Leppä pantasusien laittomista tapoista: ”On ollut tiedossa” “, Suomen Kuvalehti 14.9.2017)

Viimeistään Suutarisen väitöskirjan jälkeen ollee selvää, että maa- ja metsätalousministeriön tähänastiset yritykset salametsästyksen kitkemiseksi ja susiin kohdistuvien negatiivisten asenteiden muuttamiseksi ovat täysin riittämättömät ja väärin kohdennetut. Laillistetun sudenmetsästyksen perusteet ja tavoitteet eivät ole toteutuneet ja siten vuosittainen laillinen metsästys ei millään mittarilla ole suden suojelua edistävää. Näin ollen Suomen velvoitetta EU:n luontodirektiivin mukaisen suden suojelullisesti suotuisan tason saavuttamiseksi ei noudateta.

”Komissiossa ollaan huolestuneita kaatolupakiintiöiden rikkomuksista ja susien vahinkokuolemista. Delgado Rosan mukaan ei ole mahdotonta, että komissio veisi Suomen jälleen oikeuteen susiasiassa. Edellisen kerran oikeutta käytiin runsas 10 vuotta sitten. “Analysoimme tilannetta yhä, mutta en voi sulkea sitä poiskaan. Toisaalta olemme edistyneet yhteistyössä ja oikeiden lähestymistapojen löytämisessä.” Delgado Rosan mukaan Suomen viranomaisten pitää selvittää selviytymiskykyinen susikanta, johon nykyiset laumat eivät hänen arvionsa mukaan yllä. Kestävän suojelun tavoite olisi vielä tätä tasoa korkeammalla.” (“Komissio hyväksyy susien kaadot pitkin hampain – rikkomukset voivat viedä Suomen oikeuteen“,  Maaseudun tulevaisuus, 26.6.2017)

Viimein voitaneen virallisesti sanoa, että luvallisesti ja luvattomasti susia metsästävien suhtautuminen asetettuihin luvallisen metsästyksen ehtoihin ja toisaalta pantasusien seurantaa kohtaan on välinpitämätöntä.  Tutkimustuloksien mukaan yli puolet kaikista lähettimellä varustetuista susista on tapettu salaa. Laillisen ja laittoman metsästyksen kohteeksi on usein joutunut alfa, mikä osaltaan johtaa susikannan pienenemiseen ja susien häiriökäyttäytymiseen. Lauman hajotessa etenkin nuoret ja sairaat yksilöt herkemmin hakeutuvat asumusten lähelle helpon aterian toivossa – onnistuneen hirvenkaadon tueksi tarvittavaa laumaa kun ei enää ole olemassa. Tämä puolestaan lisää susivastaisuutta ja salametsästystä.

Yksi seikka väistämättä nousee mieleen Suutarisen tutkimustuloksia lukiessa: reaaliaikainen pantasusien liikkeitä seuraava järjestelmä valitettavasti hyvästä tarkoituksestaan huolimatta antaa mahdollisuuden selvittää pannoitettujen susien sijainnin. Suden paikannustiedon tarkkuus on 5×5 km ja sijainti päivittyy 7 tunnin välein – tämä tieto voi helpottaa salakaatoa suunnittelevien henkilöiden rikoksen suunnittelua ja toteutusta. Kaikille avoin reaaliaikainen pantasusien seurantasivusto ja salametsästyksen lopettaminen ovat hankala yhtälö.

Tästä esimerkkinä on Nurmeksen salakaatotapaus (marraskuu 2016). Ko. luvattomassa kaadossa syyllisen kertomus tapahtumien kulusta (väite haavoittuneen pantasuden seurannasta ja suden kärsimyksen lopettamisesta) ja rikoksen peittelyyn osallistuneen henkilön toimet pelkkää pantaa maastossa siirtämällä osoittavat, ettei pelote kiinnijäämisestä ole riittävä ja toisaalta järjestelmää voidaan huijata. Tekojen tuomittavuus ei näkynyt annetussa seuraamuksissa. Kaadetulle sudelle tehtyyn patologiseen tutkimukseen perustuva todistusaineisto suden kuolemaa edeltäneestä tilasta ja salakaatoon syyllistyneen henkilön kertomus olivat selkeässä ristiriidassa. Silti annettu tuomio oli syytetyille suosiollinen ja täysin alimitoitettu lain suomiin rangaistusmitoituksiin nähden. Vaikuttaa siltä, että sudella todellakin on lainsuojattoman asema Suomessa.