Salakaadot

Salametsästys on laajaa

Suomen susikanta on taantunut viime vuosina voimakkaasti salametsästyksen takia. Uusimman laskelman mukaan susia on vain 220–245. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus Luke) mukaan Suomen susimäärän pitäisi olla jopa 700, jos otetaan huomioon luontainen kasvu ja tunnetut kuolemat. Laskelman lähtökohta on talvi 2006–2007, jolloin Suomessa oli 250–300 sutta.

Salametsästys on Suomessa laajamittaista rikollisuutta. Laitonta suurpetoihin kohdistuvaa metsästystä tapahtuu koko maassa. Ongelma on erityisen vakava poronhoitoalueella, josta sudet ovat “kadonneet” käytännössä kokonaan.

Ympäristöministeriön Ympäristörikoskatsauksen  mukaan   Suomessa kirjattiin vuonna 2014 yhteensä 209 metsästysrikosta, joista 14 oli törkeää.

Törkeät metsästysrikokset jakautuivat seuraavasti:

  • Pohjois-Suomi: kaikkiaan neljään ahmaan, kahteen karhuun, kaksi susiin ja yksi ilvekseen liittyvää kirjattua rikosilmoitusta
  • Itä-Suomi: kaksi susiin liittyvää kirjattua rikosilmoitusta
  • Länsi-Uusimaa: yksi ilvekseen liittynyt rikosilmoitus

Erikseen raportti mainitsee mm. Oulun poliisilaitoksen alueelta löytyneen kolmen sudenraadon salametsästysjutun. Lisäksi edelleen vuonna 2014 poliisin tietoon on tullut tapauksia, joissa susien ruhoissa on havaittu koteloituneita hauleja.

”Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, rikollisuuden (salametsästyksen) määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikenemisen laki.” (Ympäristörikoskatsaus YM 2014)

Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat ilmi yleensä silloin, kun kaadettu eläin on Luonnonvarakeskuksen radiopannoittama susi tai poliisi on saanut salakaadosta vihjeen. Erämaita on vaikea valvoa, ja salametsästäjillä on käytössään moottorikelkat, kiikaritähtäimet, äänenvaimentimet ja maastoautot. Silminnäkijöiden tai asiasta tietävien antamat vihjeet ovatkin salakaatojen paljastumisissa erittäin tärkeitä.

 

Salakaatojen valvonta

Tapposyötti. Kuva: Sami Lyytinen

Salametsästyksestä kiinnijäämisen riski on pieni. Kun tarkoituksena on nimenomaan jostakin eläimestä eroon pääseminen eikä taloudellisen hyödyn hakeminen, käytetään myös myrkkyä tai muita syöttejä. Tällöin tekijän kiinnisaaminen on miltei mahdotonta.

Suomessa metsästystä valvovat poliisi, rajavartijat sekä Metsähallituksen erävalvojat. Erävalvojia on kuitenkin vähän ja heidän alueensa niin suuria, että tehokasta valvontaa ei ole. Suurimmaksi osaksi laittoman metsästyksen valvonta perustuukin kansalaisten ilmiantoihin ja silminnäkijähavaintoihin.

Salametsästyksestä kiinnijääneiden rangaistukset ovat olleet lieviä tai vapauttavia rikoksen vanhennuttua. Yleisimmin rangaistuksena on metsästysaseen menettäminen valtiolle sekä määräaikainen metsästyskielto. Jos metsästyksessä on käytetty moottorikelkkaa, myös se on saatettu tuomita valtiolle menetetyksi. Kelkan menetetystä on kuitenkin joissain tapauksissa pidetty kohtuuttomana.

Annettujen rangaistusten perusteella metsästysrikollisuutta pidetään vähäisenä rikoksena huolimatta siitä, että salametsästyksen seurauksena rauhoitetun lajin kanta taantuu (susi) tai kasvu on lähes pysähtynyt (ahma).

Metsästysrikosten valvontaan ja selvittämiseen tarvittaisiin nopeasti lisäresursseja. Metsästysrikoksesta kiinni jäämisen riski on tällä hetkellä liian pieni. Myös metsästysrikoksista annettavia rangaistuksia tulisi koventaa.

Poliisille, erävalvojille, syyttäjille ja tuomareille tarvitaan lisäkoulutusta sekä lisäresursseja metsästysrikosten selvittämiseen.

Vuonna 2011 metsästyslakia uudistettiin ja otettiin käyttöön laki törkeästä metsästysrikoksesta. Tutkinnan tehostamiseksi poliisille annettiin mahdollisuus televalvontaan ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkimiseen. (Katso lisää kohdasta: Susi lakikirjassa).

Juttuja laittomista kaadoista liikkuu jatkuvasti, mutta harva tieto päätyy poliisille asti.

Voit antaa vihjeen salakaadosta tai aikomuksesta salakaatoon poliisin vihjepuhelimeen, soittaa lähimmälle poliisiasemalle tai ottaa yhteyttä alueen erävalvojaan. Tehokkainta on tehdä poliisille tutkintapyyntö. Voit myös antaa vihjeen tietosuojatusti (ja nimettömänä niin halutessasi) kansainvälisen WildLeaks palvelun kautta, joka toimii suomeksikin.

Pantasusi Millan ja sen puolison vuonna 2003 tapahtuneita salakaatoja tutkinut Raahen poliisin rikosylikonstaapeli Heikki Porkka kommentoi Nuorten Luonnolle näin:

”Ihmiset ovat pidättyväisiä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun eläimiin kohdistuneista rikoksista vaietaan. Jos kyseessä olisi ihmistappo, niin ihmiset antaisivat herkemmin rikollisen ilmi. Metsästäjät ja kyläyhteisöt pitävät yhtä ja vaikenemisen laki vallitsee tässä asiassa. Paikallisissa ravintoloissa on rehvasteltu aiheella.”

Salakaadot seis –kampanjaan mukaan pyydetty henkilö perustelee kieltäytymistään näin:

”Kokemuksesta tiedän tilanteen olevan sellainen että monikaan (maata omistamaton) metsästäjä joka seuran jäseneksi on maaseudulla päässyt ei halua leimautua “porukassa” esim. oman pesän likaajaksi. Näin siinä herkästi käy vaikka kuinka keskustelisi asialinjalla. Se ns. asialinja on vain joillekin varsin rajallinen käsite, eli jos näkemykset poikkeavat tosi metsämiesten linjasta niin leimataan äkkiä hihhuliksi. Harva harrastaja on halukas ja riittävän voimallinen laittaakseen itsensä tuleen siten että ehdoin tahdoin tekisi itsestään jatkuvan nälvinnän kohteen. Susien suhteen asenteet ovat pääsääntöisesti sellaisia ainakin puheissa että kaikkia hukan näköisiä otuksia ammutaan tilaisuuden tullen suolille jolloin ne piiloutuvat ja kuolevat sinne.”

 

Susi lakikirjassa

Vuodesta 1993 lähtien susi on Suomessa ollut rauhoitettu riistaeläin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.­–30.9. välisenä aikana. Vuodesta 2001 lähtien poronhoitoalueellakin susien metsästys on vaatinut pyyntiluvan.

Vuonna 2011 metsästyslakia uudistettiin ja otettiin käyttöön laki törkeästä metsästysrikoksesta. Sitä sovelletaan jos teko on tehty erityisen julmalla tavalla, esim. eläimelle on aiheutettu pitkäaikaista kärsimystä. Törkeästä teosta tuomitaan myös, jos rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä tai jos se on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Lainmuutos oli luonnonsuojelujärjestöjen pitkäaikaisen lobbaustyön tulosta.  Lain voimaantulon jälkeen on törkeitä metsästysrikoksia kirjattu 46 kpl (vuosina 2011-2014).

Metsästysrikos arvioidaan törkeäksi myös, jos laittomasti tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Lakiin otettiin myös uusi säännös törkeästä metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä. Törkeän metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi poliisille annettiin mahdollisuus televalvontaan ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkimiseen.

Rangaistus törkeästä metsästysrikoksesta on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Perusmuotoisen metsästysrikoksen rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava voidaan määrätä metsästyskieltoon.

Riistaeläinkantojen rauhoittamista, hoitoa, metsästysaikoja ja -tapoja säädellään metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa. Metsästyksen ylin valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle (MMM).

Euroopan Unionin luontodirektiivissä susi kuuluu tiukkaa suojelua edellyttäviin eli luontodirektiivin IV liitteen lajeihin. Poronhoitoalueella Suomella on kuitenkin oikeus poiketa tiukan suojelun vaatimuksista ja susikantaa voidaan säädellä.

Vaikka susi poronhoitoalueen ulkopuolella on rauhoitettu ja tiukasti suojeltu laji, voidaan suojelusta tietyissä tilanteissa ja erityisen perustelluista syistä poiketa, ja sudelle myöntää pyyntilupa ajalle 1.11.–31.3. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei poikkeus uhkaa lajin suotuisan suojelun tason säilymistä ja ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Tällöin voidaan myös poiketa säädetyistä rauhoitusajoista.

Suden kohdalla perusteina poikkeusluville on käytetty maataloudelle ja eläintenpidolle aiheutuvaa erityisen merkittävää vahinkoa sekä uhkaa kansanterveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai yleiselle edulle.

Valtio korvaa petoeläinten, siis myös suden, kotieläimille ja poroille aiheuttamat vahingot.

Sutta koskevia lakeja ja sopimuksia:

  • Laki törkeästä metsästysrikoksesta (voimaan 4/2011) mahdollistaa ankarampia rangaistuksia ja mahdollistaa mm. televalvonnan käytön tutkinnassa.
  • Metsästyslaki: susi on rauhoitettu riistaeläin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.­–30.9. välisenä aikana.
  • Poliisilaki: Poliisilla on oikeus lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle. Suomessa on myönnetty sudelle kaatolupia tämän säädöksen puitteissa.
  • Rikoslaki: ”… suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilanteessa sallittu…” Tällaiseksi on tietyissä tilanteissa katsottu esimerkiksi koiraa uhanneen suden ampuminen.
  • EU:n luontodirektiivi: Susi kuuluu tiukkaa suojelua edellyttäviin eli luontodirektiivin IV liitteen lajeihin.
  • Suomen lajien uhanalaisuusraportti (2010): susi on erittäin uhanalainen laji. Suden merkittävin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on metsästys.
  • Bernin sopimus: Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön ja niiden elinympäristön suojelua koskeva yleissopimus, joka kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin lajeihin. Edellyttää valtioita toimimaan niin, että lajien kannat pysyvät ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia vastaavalla tasolla. Suomella on poikkeuslupa olla soveltamatta sopimusta suteen ja karhuun.